Nyt selviää, mitä luontokuvaaja tekee peilillä

Syyskuu 14.9., kello 8.00.

Kirkas aamu kylmän yön jäljiltä, upea usva ja nouseva aurinko. En ole mikään varsinainen aamuihminen, mutta tällaista tilaisuutta ei sovi ylenkatsoa.

Lämpimät ja vettäpitävät kamppeet niskaan ja pihalle kameran kanssa. Aurinko on jo selvästi horisontin yläpuolella, joten alkaa olla kiire.

Päätän hakea kohteita mahdollisimman läheltä. Korttajärven rantaan pääsee mukavasti autolla, joten sinne siis.

Järvi höyryää vielä melko näyttävästi ja taivaallakin on sopivasti pilviä sävyjä antamaan. Aurinko pilkottaa mukavasti juuri metsänrajan yläpuolelta, mutta valo on vielä miellyttävän loivaa ja lämpimän sävyistä.

Kamerassa on kiinni lyhyt zoomi rajaamisen ja sommittelun helpottamiseksi. Otan maisemasta muutamia erilaisia rajauksia ja haarukoin valotustakin.

Lopulta eniten omaa silmää miellyttää panoraamamaisesti rajattu perusnäkymä järvelle. Kuvassa on useita tasoja ja niiden ansiosta syntyy mukavasti kolmiulotteisuuden vaikutelma. Ruskan värin ovat vasta tulollaan, joten aiheeseen on syytä palata vielä tulevinakin viikkoina.

Maisema oli näin saatu ikuistettua, joten silmä alkaa hakea uusia kohteita.

 

Rantapajukon varjossa on vielä muutamia näyttäviä hämähäkinseittejä, joiden kastepisaroita ei aurinko ole ehtinyt haihduttaa. Verkot ovat kuin ohuita helminauhoja. Yhdestä niistä löytyy myös itse kutoja.

Otus on asettunut taideteoksensa keskelle saalista odottamaan. Tämä näky ylittää kuvauskynnyksen. Onneksi on tyyntä ja pääsen hieman himmentämäänkin.

Valitettavasti tausta ei ole aivan niin tumma kuin olisin toivonut, mutta kohtalaisesti seitti erottuu nytkin. Lopputulos on tyydyttävä, mutta tähänkin aiheeseen kannattaa palata.

Yritän etsiä vielä heinikossa lepäävää sudenkorentoa, joka olisi ollut vielä kasteesta märkä. Mutta ei makeaa mahan täydeltä...

 

Sienestystä harrastavilla kohteita on syksyllä yltäkylläisesti. Lajikirjo on melkoinen ja vaatii ahkeraa paneutumista.

Useimmat sienet ovat kuvauskohteina mukavia. Ne eivät pakene ja rakenne on sopivan vankka, joten kuvaaminen onnistuu tuulisellakin ilmalla.

Lajikuvien lisäksi on hyvä ottaa erilaisia, hyvinkin tiukkoja rajauksia pienistä yksityiskohdista. Toisaalta väljästi rajatut kuvat sienistä niiden omilla kasvupaikoilla ovat hyödyllisiä. Niissä voi näyttää sienten ja puiden välistä yhteiseloa.

Jos malttaa kuljettaa kuvausretkillä mukanaan peiliä, voi sienien helttoja tai muita helposti varjoon jääviä osia valaista heijastamalla niihin lisävaloa peilin avulla.

Eläinkuvaaja löytää usein sienistä hyönteisiä. Hyvällä onnella voi päästä ikuistamaan vaikkapa oravan laittamassa sieniä puihin kuivumaan.

Kohteita riittää siis kaikille halukkaille ja niiden löytäminen on kiinni vain omasta itsestä.

Pienien kohteiden havaitseminen voi aluksi vaatia hieman harjoittelua, mutta palkitsee viitseliäisyyden nopeasti ja moninkertaisesti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .