Ohdakeperhosten massavaellus yllätti – tämän vuoden vaellus alkoi poikkeuksellisen aikaisin

Alkanutta perhoskesää on värittänyt ohdakeperhosten massavaellus Suomeen. Laji on maailman laajimmalle levinnyt päiväperhonen ja tunnettu vaeltaja. Se puuttuu vain Etelä-Amerikasta ja Etelämantereelta.

Ohdakeperhonen ei kestä Pohjolan talvea, vaan hakeutuu talveksi Välimeren maihin ja Afrikkaan muuttolintujen tavoin. Keväällä se aloittaa vaelluksen pohjoiseen. Vaelluksen ajankohta ja voimakkuus vaihtelevat eri vuosina. Parhaimmillaan perhosia saapuu suurin joukoin aina Lappia myöten. Laji on tavattu jopa Huippuvuorilta.

Kesällä se lisääntyy Suomessa ja voi kehittää hyvinkin runsaslukuisen kesäsukupolven. Nyt sellaiseen tuntuisi olevan hyvät edellytykset. Lajin toukat syövät mieluiten erilaisia ohdakkeita, mutta myös nokkosta ja monia muita kasveja.

Tämän vuoden vaellus alkoi poikkeuksellisen aikaisin, sillä ensimmäinen havainto lajista on huhtikuun viimeisiltä päiviltä. Se on noin kolme viikkoa aikaisemmin kuin koskaan ennen, ja perhosia saapuu meille jatkuvasti lisää. Kesäsukupolven ensimmäiset yksilöt ehtinevät siten lentoon jo heinäkuussa.

Harvinaisia lintuja Keski-Suomessa

Monia lintuharrastajia kiinnostavat harvinaiset linnut. Keski-Suomessa kevät vaikutti varsin kelvolliselta suosien bongareita välillä, jos ei määrältään, niin ainakin laadultaan varsin avokätisesti. Arosuohaukka esiintyi jälleen kelvollisesti, ja havaintoja kertyi huhtikuusta lähtien. Samoin haarahaukkoja tavattiin jopa runsaasti.

Vesilintuharvinaisuudet olivat niukkaa kamaa: mandariinisorsa kävi näytillä. Todellinen jymypaukku, paksujalka, löytyi Muuramesta. Lajista on ehkä kaksikymmentä havaintoa koko Suomesta, ja tämä oli Keski-Suomen ensimmäinen.

Hiljalleen lista karttui myös sellaisista lajeista, kuten aroharmaalokki ja punakottarainen (molemmista Keski-Suomen toiset havainnot). Kuntaralli tarjoili kuitenkin kaikkein kovimman pommin: Petäjävedellä havaittiin ilmeinen suippopyrstökurppa, jota ei ole nähty Suomessa koskaan ennen. Lisäksi havaittiin muun muassa pikkukajava, sitruunavästäräkki, leveäpyrstökihu, sinipyrstö ja turturikyyhky.

Havaintojen julkaisukelpoisuus määrittyy kuitenkin myöhemmin harvinaisuuskomitean päättäessä puolesta tai vastaan. Syksyn harvinaisuuksia odotellessa.

Muurahaisilla hyvä apaja

Eräänä kesäkuisena aamuna yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitoksella odotti ötökkätutkijaa mielenkiintoinen näky. Pienten mustien muurahaisten, mauriaisten, katkeamaton kaksisuuntainen jono piirtyi rakennuksen lattialle. Muurahaiset tulivat sisään ikkunaelementissä olevasta pienen pienestä raosta. Jono kulki seinänviertä ja ylitti poikkikäytävän lattialaattojen saumassa. Toisessa päässä jono päättyi biojäteastiaan.

Ilmiö osoitti hämmentävällä tavalla muurahaisten nokkeluuden ja tehokkuuden. Muurahaisyhteiskunnan tiedustelijat olivat löytäneet – epäilemättä alkuaan aivan sattumalta – hyvän ruokapaikan ja viestineet asian lajitovereilleen. Muurahaisten polku oli muotoutunut optimireitille, joka oli lisäksi mahdollisimman turvallinen.

Lopulta logistiikka toimi paremmin kuin ihmislajin huolitsijayhtiöissä: muurahaiset hakivat väsymättä ruokaa jossain rakennuksen perustuksissa olevaan pesäänsä katkeamattomana virtana, yötä päivää. Samaa ilmiötä ovat päässeet todistamaan monet meistä omissa kodeissamme.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .