Oman lintukoiran hankkiminen toi Joonas Nokelaisen, 29, metsästysreissuille uusia ulottuvuuksia

Labradorinnoutaja Wilillä riittää virtaa. Musta koira hyppää veteen kuin ohjus, kun isäntä Joonas Nokelainen, 29, antaa luvan mennä lampeen uimaan. Lammen joutsenpariskunnasta koira ei piittaa lainkaan, mutta on sitäkin innokkaampi lähtemään vesilintujahtiin ja noutamaan saalista.

Koirat ovat persoonia. Toisille koirille saalis voi olla iso juttu, mutta Wilille riittää, että se hoitaa hommansa tyylikkäästi. Noutaa saaliin ja tuo sen omistajalle.

– Sen jälkeen koira alkaa heti tähyillä, olisiko taivaalla vielä jotain lisää, Nokelainen kertoo.

Petäjävedellä nuoruutensa viettäneelle Joonas Nokelaiselle metsästäminen on ollut aina tärkeä harrastus. 15-vuotiaana hän liittyi Petäjäveden Erämiehiin ja alkoi kulkea metsällä kaverinsa ja tämän isän kanssa.

Nuorempana Nokelainen kävi supikoirien ja kettujen luolajahdeissa sekä osallistui hirviporukoihin. Ne jäivät vähemmälle, kun hän siirtyi kaveriensa ajavien koirien kanssa metsästämään kettuja.

Nelisen vuotta sitten Nokelainen päätti, että on aika hankkia oma koira. Valinta osui labradorinnoutajaan.

– Labradori on hyvä kotikaveri ja sen kanssa voi harrastaa montaa muutakin lajia kuin pelkästään metsästämistä. Käyn muun muassa noutavien koirien metsästyskokeissa, joita järjestetään metsästyskausien ulkopuolella. Toisaalta innostuin metsästämisestäkin aika paljon enemmän oman koiran myötä.

Nokelaiselle kävi niin kuin monelle metsästäjälle käy. Armeija ja opiskelut verottivat vapaa-aikaa ja metsästämiselle jäi vähemmän aikaa. Koira veti kuitenkin takaisin metsiin ja vesien äärelle.

– Tykkään kulkea ja kierrellä pienempiä lampia ja katsoa, jos sieltä lähtisi jotain. Kaislikkoisilla ja peitteisillä rannoilla vesilinnustus on usein sellaista, etteivät sorsat lähde lentoon ennen kuin koira käy melkein nenällä tökkäisemässä ne ilmaan.

Nokelainen uskoo, ettei enää lähtisi ilman koiraa vesilintu- tai kyyhkyjahtiin.

– Ilman Wiliä moni riistalaukaus saattaisi jäädä toteutumatta.

Ampumaharjoittelu on Nokelaiselle keskeinen osa metsästysharrastusta. Hän käy harjoittelemassa Petäjävedellä paikallisen riistanhoitoyhdistyksen jäsenille tarkoitetulla ampumaradalla.

– Petäjävedellä on ihan hyvät radat, mutta kokonaisuudessaan Keski-Suomen tilanne on huono. Haulikkoratoja on suljettu.

Nokelaisella ampuminen on kasvanut omaksi harrastukseksi, ja harjoittelua on enemmän kuin metsästystaitojen päivittäminen vaatisi.

– Junnuna kiersin tosi innokkaasti Suomen Metsästäjäliiton kilpailuissa. Tänä vuonna olen käynyt kolmesti kilpailemassa oman seuran ja Petäjäveden riistanhoitoyhdistyksen kisojen lisäksi.

Metsästäminen on suhteellisen yleinen harrastus, mutta harrastajien ikähaitari on painottumassa ikämiesten puolelle. Nokelainenkin on huomannut, että ampumakisoissa suurin osallistujajoukko on 60-vuotiaiden sarjoissa.

– Meidän metsästysseurassamme ollaan avoimia nuorten metsästäjien suhteen. Nuoria tuleekin kokeilemaan, mutta harva jää porukkaan, Nokelainen harmittelee.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .