Orapiimäheikistä jokapaikankorriin – Kolin kansallispuistossa on tavattu yli 4000 eliölajia

4 078 eri eliölajia. Ja varmasti enemmänkin.

Kolin kansallispuiston eliölajisto on nyt laskettu niin tarkasti kuin se nykyisillä menetelmillä on mahdollista. Metsähallituksen Järvi-Suomen luontopalvelut järjesti Kolilla 17.–18. elokuuta 24-tuntisen Bioblitz-kartoitusrupeaman, jonka aikana kansallispuistosta löydettiin eri lajeja yli tuhat kappaletta.

Kolin kartoitusta koordinoi Metsähallituksen suojelubiologi Kaisa Junninen, jonka mukaan mukana oli noin 25 eri alojen tutkijaa. Tutkimuskohteina oli 21 eliölajiryhmää limasienistä nisäkkäisiin, ihminen mukaan luettuna.

Kartoituksessa eri lajeja löydettiin Kolilta 1 113 kappaletta. Tulokset yhdistettiin aiemmin Kolilla tehtyihin inventointeihin ja muuten eri tietokantoihin tallennettuihin havaintoihin, minkä ansiosta Kolin epävirallinen eliölajimäärä on nyt 4 078.

Muista Suomen kansallispuistoista ei vastaavaa kattavaa ”kokonais­inventointia” ole suoritettu, sen sijaan Bioblitzejä on pidetty ennenkin. Ensimmäinen oli Geo-lehden järjestämä Töölönlahden lajistokartoitus.

– Kansallispuistoista ensimmäinen tehtiin Saaristomerellä, seuraava Pallas-Ylläksellä, viime kesänä Hossassa ja nyt Kolilla. Ensi vuonna on jonkin Etelä-Suomen kansallispuiston vuoro, Junninen kertoo.

Kolille kokonaan uusia lajeja havaittiin Bioblitzissä 370 kappaletta.

– Lepakoita ja kaloja siellä ei ole inventoitu aiemmin, joten nyt havaitut lajit tulivat kaikki uusina.

Lintulajeja kansallispuiston alueel­la on nyt havaittu 148. Uusina listalle kirjautuivat räyskä, palokärki ja sinitiainen, joista ainakin kaksi viimeksi mainittua on havaittu Kolilla lukemattomia kertoja, mutta joita kukaan ei ole kirjannut tietokantoihin.

– Nyt löydetyistä 370 Kolille uudesta lajista suurin osa on tavallisia eliölajeja. Kun tutkijat tekevät joistain alueista ja lajeista selvityksiä, he eivät yleensä merkkaa ylös noita tavallisimpia. Nyt ne kirjattiin kaikki mukaan, Junninen kertoo.

 

Kaloista Kolin listalta jäivät puuttumaan edelleen esimerkiksi siellä varmasti tavattavat muikku ja kuha.

Todellisia yllätyksiä ja harvinaisuuksiakin toki kohdalle osui. Kaisa Junninen iloitsi erityisesti itse löytämästään pölkkysienestä, jota esiintyy Suomessa pääosin Ahvenanmaalla ja vain joillakin paikoilla manner-Suomessa.

– Kolilta siitä on yksi vanha havainto eri paikasta kuin nyt löydetty, Junninen kertoo.

Vertailun vuoksi Hossan vastaavassa tilaisuudessa vuosi sitten havaittiin hieman alle 600 eliölajia.

– Tällaiset erot selittyvät osittain maantieteellä ja elinympäristöjen monimuotoisuudella, mutta varmasti osin myös sillä, mihin eliöryhmiin missäkin paikassa pystytään keskittymään.

Vaaksiainen, hauskalta nimeltään orapiimäheikki jäi löytönä sekin tutkijoiden mieleen. Samoin kartoittajien hyppysiin osunut ”sitkokäävällä elävä viehättävä lattakärpänen” – lajilla ei edes ole suomenkielistä nimeä.

Jos Kolin ja osin muunkin Suomen luonto on monimuotoinen, niin sama on todettava suomen kielen runsaudesta. Vai mitä sanotte vaikkapa seuraavista Kolilla nyt havaittujen eliölajien nimistä: nokkarantasurri, liekokieppinen, kaljusysinen, notkosäärikarttukirvari, jokapaikankorri, runkokytry.

Monilla lajeilla ei ole suomenkielistä nimeä. Siinä onkin loppujen keksijöille miettimistä, miten saada rikkaan suomen kielenkään sanat yhdistelmineen riittämään.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .