Osa muuttolinnuista suuntaa jo takaisin etelään, kun toiset vielä saapuvat

Kun viimeiset kevätmuuttajat vielä vetkuttelevat maahamme, ovat ensimmäiset jo menossa kohti talvilomia etelään. Keski-Suomeen saapui vielä kesäkuussa muun muassa ruisrääkkiä, sirkkalintuja, ja pohjoiseen Siperiaan matkalla olleet arktisten lajien rippeet olivat nähtävillä järven selillä (muun muassa mustalintuja). Näille vastaantulijoina ovat pohjoisen kahlaajat. Se on niin sanotusti ”läpsystä vaihto”.

Ensimmäisten lähtijöiden joukossa ovat yleensä mustaviklo, kuovi, suokukko ja liro, ainakin. Nämä kahlaajat ovat pääosin naaraita, jotka jättävät poikasensa koiraiden huomaan.

Kahlaajien poikaset osaavat heti kuoriuduttuaan syödä omin nokkinensa, joten yksikin emo riittää katsomaan niiden perään. Toinen emoista joutaakin valtameren rannalle ruokailemaan, ja näin juuri naaraslinnut ehtivät kerätä riittävän rasvavarannon seuraavan vuoden munien tuotantoon.

Pikkukäpylinnut vaeltavat

Käpylinnut (pikku-, iso- ja kirjosiipikäpylintu) ovat täysin riippuvaisia havupuiden siemensadosta. Niillä ne ruokkivat myös jo helmikuussa kuoriutuvat poikasensakin. Kun pesintä on noin varhainen, on mahdollista myös lähteä ajoissa etsimään uusia käpymaita.

Käpylinnut ovatkin liikkeellä usein juuri heinäkuussa muiden lintujen vielä ollessa pesimäpaikoillaan. Moni ei kuitenkaan varsin kuuluvia isojakaan parvia huomaa, koska linnut ovat liikkeellä vain hyvin varhain aamulla. Taipalsaarella laskettiin 4. heinäkuuta noin 6 000 vaeltavaa pikkukäpylintua yhdessä aamussa. Parvet ovat hyvin lajipuhtaita eikä iso- ja kirjosiipikäpylinnuista ole juurikaan havaintoja.

Pikkukäpylinnut etsivät uusia kuusikoita, joista löytyy kypsyviä käpyjä. Isompi serkkunsa diggaa enempi männyn siemenistä ja kirjosiipinen puolestaan lehtikuusesta.

Hyvä kesä ampiaisillakin

Kuluva kesä on todellinen intiaanikesä, josta on paljon iloa monessa suhteessa, mutta toisaalta se voi tuoda mukanaan myös ongelmia. Ampiaiset ovat voineet tänä kesänä hyvin, ja yhteiskunnat ovat kasvaneet hurjaa vauhtia, kun suotuisia säitä ja ravintoa on riittänyt tauotta.

Ampiaistilanne on jo ylittänyt median uutiskynnyksen. Netin ötökkäpalstoille tulvii havaintoja isoista ampiaispesistä ja kyselyitä neuvoista, miten selvitä alati sankkenevien ampiaisparvien kanssa.

Ihminen ja ampiainen joutuvat törmäyskurssille nimenomaan silloin, kun ampiaiskuningatar on keväällä valinnut pesäpaikakseen rakennuksen. Toisaalta maastossa voi esimerkiksi marjastaja tahattomasti astua ampiaisten maapesään. Varuillaan on syytä olla, sillä isosta pesästä saattaa häiritsijän kimppuun hyökätä satoja ampiaistyöläisiä. Pesän puolustajat lentävät salamannopeasti ja pistävät välittömästi.

Olkaamme siis varuillamme ja seuratkaamme ampiaisten elämään matkan päästä.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .