Päiväperhonen elää keskimäärin vain kymmenen päivää – katso luontokuvasarja monimuotoisista liihottelijoista

Palstalla kuvaamisen ammattilainen antaa vinkkejä sekä kertoo omista kokemuksistaan.

Suomen päiväperhoslajisto käsittää 121 lajia. Osa lajeista on satunnaisia harhailijoita, mutta vuosittain tavattavia lajeja on hieman yli sata. Näistä vain muutama viettää talvensa aikuisena. Meillä säännöllisiä aikuistalvehtijoita ovat sitruunaperhonen, joka kuuluu kaaliperhosten heimoon. Muut talvehtijat kuuluvat täpläperhosiin. Nämä uskalikot ovat nokkos-, neito- ja liuskaperhonen sekä suruvaippa. Aikuisena talvehtivat myös valkotäplänokkosperhonen, kirsikkaperhonen ja isonokkosperhonen. Viimemainittu on nyt sinnitellyt muutamia vuosia Suomen luonnossa, joten se on kolmikosta selvästi useimmin tavattu.

Sitruunaperhonen on helppo tunnistaa ja havaita. Koiraat ovat kirkkaan rikinkeltaisia ja ilmaantuvat maisemiin selvästi hennon vaaleanvihreitä naaraita aiemmin. Laji on tavallinen kaikkialla missä kasvaa lajin toukkien ravintokasvia, paatsamaa. Käytännössä levinneisyys ulottuu etelästä noin Kemin korkeudelle saakka. Pojanmaalla paatsamaa kasvaa suhteellisen vähän ja tämä näkyy myös sitruunaperhosen yksilömäärissä.

Nokkosperhosen kannat ovat viime vuosina olleet huolestuttavan alhaalla ja vaikka laji on levinnyt käytännössä koko Suomeen ovat yksilömäärät olleet vaatimattomia. Liuska- eli herukkaperhonen on levinnyt Lapin rajoille saakka. Se on melko yleinen, mutta ei mitenkään massoittain esiintyvä laji. Perhoseen törmää usein puutarhoissa ja pihoilla, sillä lajin toukat elävät monilla kasveilla kuten esim. herukoilla. Neitoperhonen on sopeutumisen mestari. Vielä 1940-luvulla laji oli harvinainen vaeltaja etelärannikolla, eikä laji pystynyt talvehtimaan meillä. Tultaessa 1970-luvulle laji alkoi voimakkaasti levitä pohjoiseen ja sen talvensietokykykin parani. Nykyään neitoperhosia tavataan Kainuuta myöten ja lajin talvehtiminen onnistuu hyvin jo suuressa osassa maata. Laji on monin paikoin jo nokkosperhosta runsaampi. Suruvaipan upea ulkonäkö kärsii pitkästä talvesta. Tummanruskeiden siipiparien hieno voinkeltainen reunus haalistuu talvella lähes valkoiseksi.

Aiemmin kaikki ns. isot nokkosperhoset olivat Suomessa suurharvinaisuuksia, mutta heinäkuussa isonokkosperhonen teki Suomeen suurvaelluksen ja laji on siitä asti sinnitellyt Suomen luonnossa. Viimeiset pari kolme kylmää ja sateista kesää ovat kurittaneet lajin kantaa kovalla kädellä, joten lajin säilyminen taitaa olla hiuskarvan varassa. Talvi ei ole lajin kannalta ongelma vaan juuri kylmä kesä, jota lajin toukat eivät tunnu kestävän.

Suomessa päiväperhosen keskimääräinen elinikä on noin 10 vuorokautta. Aikuisena talvehtivat lajit ovat siten melkoinen poikkeus tähän tilastoon. Nyt lentävät perhoset ovat kuoriutuneet viime vuonna elo-syyskuussa ja sitkeimmät saattavat sinnitellä hengissä kesäkuulle asti. Näille yksilöille ikää kertyy jopa lähelle 11 kuukautta.

Sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta: http://www.ksml.fi/aiheet/Luonto_kuvaan

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .