Punatulkku on kuin ilmetty joulun lintu

Zacharias Topelius (1818–98) kuuluu jouluun. Hänen rakastettu Sylvian joululaulunsa on kaikille tuttu. Laulun lintu on mustapääkerttu.

Laji talvehtii meilläkin muutaman yksilön voimin, mutta laulun lintu löytyy paljon etelämpää. Topeliuksen sylvia on Sisiliassa, Italiassa. Laulun sanojen mukaan: ”... Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain, ... Miss’ sypressit tuoksuu nyt talvellakin, istun oksalla uljaimman puun, miss’ siintääpi veet, viini on vaahtovin ja sää aina kuin toukokuun. Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ...” Etna on tulivuori Sisilian saarella.

Sanoitus on vuodelta 1883 ja ilmestyi ruotsinkielisenä nimellä: Sylvias helsning från Sicilien. Inspiraatio runoilijalle lienee tullut kauniisti häkissä laulaneesta mustapääkertusta. Aiemmin laululintujen pito Välimeren maissa oli hyvinkin yleistä, onneksi se on sielläkin nykyään kiellettyä.

Lauluksi runon sävelsi Karl Collan. Se on suomennettu pariinkin otteeseen, ensin Elina Vaaran ja sitten Martti Korpilahden toimesta. Korpilahden suomennos (1918) sävellettynä valittiin vuonna 2002 Suomen kauneimmaksi joululauluksi.

Toinen samasta kynästä lähtenyt kestosuosikki on vuodelta 1859: Varpunen jouluaamuna (Sparven om julmorgonen). Surullisen kaunis runo, jossa pieni tyttö ruokkii varpusta. Runon lopussa lintu paljastuu kuolleeksi veljeksi, josta on tullut enkeli.

Lauluun tämän runon suomennoksesta vastaa Karl Adolf Hougberg, joka muutti alkuperäisen runon ajankohdan keväästä jouluun.

Molemmat Topeliuksen runot sisältävät vahvaa symboliikkaa. Pieni enkeli on Topeliuksen oma kuollut poika Rafael, jota näin muistetaan ikimuistoisesti. Häkkiin vangitun, mutta kauniisti laulavan mustapääkertun puolestaan on tulkittu symboloivan Suomen tuolloista asemaa osana Venäjän keisarikuntaa.

Punatulkku tai paremminkin sen koiras, on joulukorttien vakiokasvoja.

Jouluisen punainen lintu on kuin tehty talvea piristämään. Lisäksi ajankohta on asialle mitä parhain.

Pesimäaikaan punatulkut katoavat hiljaisina metsien kätköihin. Talvella ne kuitenkin hakeutuvat mielellään ihmisten lintulaudoille siemenistä nauttimaan ja ruokkijoitaan ilahduttamaan.

Talitiainen on pihapiirien talvinen vakiovieras ja korteistakin tuttu talvilintu. Sen kevättalvista laulua maltetaan tuskin odottaa talven jälkeen.

Nykyään talitiaisen rinnalle on tullut sinitiainen, joka oli aiemmin sen verran vähälukuinen, ettei ole juuri joululinnuksi yltänyt. Perinteinen lintujen kauralyhde houkuttelee keltasirkkuja, mutta niiden vaatimaton kellanruskea väritys ei juurikaan ole kortintekijöitä vuosien varrella vakuuttanut.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .