Raimo Pitkänen rakentaa järvikarttoja pala palalta

Kankarisveden vesiliikenne on arkipäivänä hiljaista, mutta Annebella-veneessä kulkeva dataliikenne on sitäkin vilkkaampaa. Kolme kaikuluotainta tuottaa tauotta syvyys- ja paikkatietoa järvestä. Kertyvä data siirtyy tietokoneohjelmaan, joka piirtää vesistöstä kartan.

Raimo Pitkänen on tehnyt jo kymmenen vuoden ajan vesistökarttoja järvistä, joista on ollut vain suhteellisen karkea kartta tai ei karttaa ollenkaan. Tänä kesänä vuorossa on Jämsänkosken Kankarisvesi ja syksymmällä pohjoisessa oleva Pautujärvi.

– Kankarisvesi on melko matala järvi. Olen kuullut, että kalastajat ja veneilijät ovat rikkoneet täällä moottoreitaan. Myös syvätakiloiden laskeminen ja käyttö on helpompaa, jos käytössä on tarkka kartta, Pitkänen toteaa.

Kartoitustyössä Pitkänen hyödyntää itse rakentamiaan laitteita. Molemmin puolin venettä ovat kelluvat kelkat, joiden kyydissä olevat laatikot kätkevät sisälleen kaikuluotaimen lisäksi paikannuslaitteen, radiolähettimen ja akun. Kolmas kaikuluotain on kiinnitetty veneeseen.

Veneessä Pitkänen seuraa samaan aikaan sekä viistokaikuluotaimen välittämää näkymää järveltä että tietokonetta, joka näyttää kelkkojen välittämän tiedon. Valmis kartta rakentuu pala palalta.

Pitkänen aloittaa kartoitustyön jo talvella. Hän kiertää moottorikelkalla järvien rantoja ja merkkaa ylös esimerkiksi heinikot ja kaislikot. Kun rospuutosta päästään suhteellisen tyynten tuulien vaiheeseen, alkaa kartoittaminen veneellä. Esimerkiksi Kankarisveden kokoisen järven kartoittaminen vie noin pari viikkoa.

– Veneellä pääsen noin kahden metrin syvyiseen veteen. Matalikot ja rantojen läheisyydet kierrän kajakilla, jossa niin ikään on mukana kaikuluotain, paikannin ja tietokone.

– Välillä otan mukaan kavereita kartoitusmelontaan. Joskus mukana on ollut nuoria kesätyöntekijöitä, Pitkänen kertoo.

Apuna työssä on vielä kolmaskin väline. Pitkäsen veljenpojan rakentama robottikelkka pystyy itsenäisesti kartoittamaan isonkin alueen.

– Kelkkaa voi ohjata manuaalisesti tai siihen voi ohjelmoida alueen, jonka se kiertää. Robottikelkan heikkous on lyhyt akun kesto. Kahdella akulla voi ajaa yhteensä tunnin. Se on kuitenkin hyvä apuväline ja toimii mainiosti esimerkiksi pienellä metsälammella.

Pitkäsen mielessä muhii koko ajan ideoita, miten kartoitusta voisi tehdä tehokkaammin ja nopeammin. Hän haluaisi kehittää myös robottikelkan prototyypistä mallin, joka toimisi aurinkopaneeleilla.

Kartoitustyö jatkuu pitkälle syksyyn. Raimo Pitkänen viihtyy tuolloin vesillä, koska muut kulkijat ovat jo siirtyneet sisätiloihin.

– Tosin silloin päivä on huomattavasti lyhyempi. Aionkin asentaa veneeseen paremmat valonheittimet, jolloin voin tehdä pidempää päivää.

Pitkänen toteaa, että kun tietotekniikka pelaa, kartoittaminen on ihan rentouttavaa puuhaa.

– Mutta tietotekniikan armoilla tässä ollaan. Joskus olen ajanut pitkälle, ja yhteydet eivät olekaan toimineet. Sitten vain kamppeet kasaan ja takaisin kotiin, Pitkänen mainitsee.

Välillä taas esimerkiksi iso muikkuparvi häiritsee mittauksia, mutta se on vain huomioitava ja odotettava, että parvi lähtee toiseen suuntaan.

Kun taas kaikki menee hyvin, Pitkänen saattaa viihtyä vesillä jopa 18 tuntia yhteen menoon.

Mies kestäisi varmasti pidempäänkin, mutta kelkkojen akut hyytyvät niin pitkän työrupeaman jälkeen.

Valmiit kartat Raimo Pitkänen siirtää sähköiseen MAPPe-karttapalveluunsa, jota vesilläliikkujat voivat käyttää maksua vastaan mobiililaitteilla.

Välillä Pitkänen tekee tilaustöinä pienempiä karttoja kalastuskunnille ja yksityishenkilöille.

– Karttapalveluun päivittyy vähitellen uusia vesistöjä ja joskus teen vanhoista kartoista entistä tarkempia, Pitkänen sanoo ja ohjaa Annebellan kohti kartoittamattomia vesiä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .