Rantakanat ovat ovelia ja hankalia kuvata

Suomessa pesii kohtalaisen vakituisesti viisi lajia rantakanoja. Nokikana on ryhmän ainut kohtalaisen helposti nähtävä ja kuvattava laji. Liejukana muistuttaa hieman nokikanaa, mutta on elintavoiltaan selvästi piilottelevampi. Luhtakanan havainnointi on lähes pelkästään äänihavaintojen varassa. Luhtahuitin kohdalla tilanne on hyvin samankaltainen ja pikkuhuitti on jäänyt lähes kaikilta innokkailtakin lintuharrastajilta näkemättä.

Kosteikkojen suojissa piilottelevat lajit ovat kuvaajan kannalta äärimmäisen hankalasti tavoitettavia kohteita. Kuvaamista ei helpota lintujen taipumus paljastaa itsensä ääntelemällä vasta illan hämärtyessä. Hämärissä narisee myös porukan ainut kiinteällä maalla viihtyvä laji, ruisrääkkä. Sekin on mieltynyt itseään korkeampaan heinikkoon.

Liejukana pesii harvakseltaan rehevissä kosteikoissa Etelä- ja Keski-Suomessa. Etelämpänä Euroopassa laji viihtyy hyvin ihmisen läheisyydessä ja sitä näkeekin melko yleisesti puistoissa. Meillä liejukana viettää kuitenkin piilottelevaa elämää. Espoon Suomenojan kosteikkoallas on Suomen ylivoimaisesti paras paikka päästä kuvaamaan liejukanaa. Laji pesii paikalla useiden parien voimin. Allasta kiertää kävelytie, joten linnut ovat tottuneet ihmisiin ja tämä helpottaa suuresti myös niiden kuvaamista.

Luhtahuitin läsnäolon havaitsee helposti sen piiskansivallusta muistuttavasta ääntelystä. Pienen, noin kottaraisen kokoisen, linnun löytäminen pimeässä rantakasvillisuuden joukosta on lähes mahdoton tehtävä. Joitakin kuvaajia on onnistanut päivällä, kun huitti on käynyt tepastelemassa avoimemmalla paikalla. Tällaisen onnenpotkun osuessa kohdalle, ei muistikorttia kannata säästellä. Luhtahuitti tavataan meillä Lapin porteille saakka.

Ruisrääkkä on ilahduttavasti yleistynyt viime vuosikymmeninä. Keski-Suomessakin kuullaan vuosittain jopa yli 500 koirasta. Kuvaajan kannalta tämäkin rantakana pysyy kiusallisen tarkasti suojassa katseilta ja kameroilta. Joidenkin yksilöiden varovaisuus saattaa hieman unohtua, jos niille soittaa lajin laulua. Tällaisen ns. atrapin käytössä pitää kuitenkin olla hyvin varovainen, sillä tärkeintähän on lintujen hyvinvointi. Atrapin teho selviää jo minuutissa. Joskus lintu tulee tarkistamaan, onko paikalla kilpaileva koiras. Tällöin voi kuvaajalla olla hetken mahdollisuus päästä myös kuvaamaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Erä ja luonto

Miksi juuri toukokuussa voi törmätä hölmistyneisiin ja uhkarohkeisiin hirvenmullikoihin? Vastaus löytyy hirviperheestä

Lämpimät päivät houkuttelivat päiväperhoset lentoon Keski-Suomessa – myös ensimmäiset kuoriutuvat lajit ovat näyttäytyneet

Pöllöjen ahkerat pesimäpuuhat ennakoivat hyvää poikasvuotta, kunhan pikkujyrsijöitä riittää ravinnoksi koko pesimäkaudelle

Jyväskyläläisen Petteri Ristonmaan, 26, videoihin päätyy vain aitoja jahtitilanteita – oman Youtube-kanavan suosio yllätti

Jussi Murtosaari kuvasi huhtikuussa koronan vuoksi vain Keski-Suomessa – tuloksena maakuntamatkoista on satoja kurkikuvia

Harvinainen sepelrastas vieraili Joutsassa – vaikka tuntureilla pesivä lintulaji on äärimmäisen ihmisarka, se löysi lintulaudan

Metso lensi kirkon harjalle: sinä vuonna kuoli pappi, seuraavana vuonna toinen ja se kirkkokin paloi – tällaisia ovat lintuihin liittyvät kansanuskomukset

Neitoperhonen on levinnyt nopeasti miltei koko Suomeen – lajin tunnistaa helposti siipien suurista täplistä

Punarinnan kevätlaulu on kuin hopeakellojen kilinää – tavallisesti se konsertoi illan hämärässä korkealla puussa

Tunnistatko, mikä otus on käynyt käpyaterialla? Tutkija kertoo, millaisia tähteitä eläimet jättävät luontoon

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.