Rantakanat ovat ovelia ja hankalia kuvata

Suomessa pesii kohtalaisen vakituisesti viisi lajia rantakanoja. Nokikana on ryhmän ainut kohtalaisen helposti nähtävä ja kuvattava laji. Liejukana muistuttaa hieman nokikanaa, mutta on elintavoiltaan selvästi piilottelevampi. Luhtakanan havainnointi on lähes pelkästään äänihavaintojen varassa. Luhtahuitin kohdalla tilanne on hyvin samankaltainen ja pikkuhuitti on jäänyt lähes kaikilta innokkailtakin lintuharrastajilta näkemättä.

Kosteikkojen suojissa piilottelevat lajit ovat kuvaajan kannalta äärimmäisen hankalasti tavoitettavia kohteita. Kuvaamista ei helpota lintujen taipumus paljastaa itsensä ääntelemällä vasta illan hämärtyessä. Hämärissä narisee myös porukan ainut kiinteällä maalla viihtyvä laji, ruisrääkkä. Sekin on mieltynyt itseään korkeampaan heinikkoon.

Liejukana pesii harvakseltaan rehevissä kosteikoissa Etelä- ja Keski-Suomessa. Etelämpänä Euroopassa laji viihtyy hyvin ihmisen läheisyydessä ja sitä näkeekin melko yleisesti puistoissa. Meillä liejukana viettää kuitenkin piilottelevaa elämää. Espoon Suomenojan kosteikkoallas on Suomen ylivoimaisesti paras paikka päästä kuvaamaan liejukanaa. Laji pesii paikalla useiden parien voimin. Allasta kiertää kävelytie, joten linnut ovat tottuneet ihmisiin ja tämä helpottaa suuresti myös niiden kuvaamista.

Luhtahuitin läsnäolon havaitsee helposti sen piiskansivallusta muistuttavasta ääntelystä. Pienen, noin kottaraisen kokoisen, linnun löytäminen pimeässä rantakasvillisuuden joukosta on lähes mahdoton tehtävä. Joitakin kuvaajia on onnistanut päivällä, kun huitti on käynyt tepastelemassa avoimemmalla paikalla. Tällaisen onnenpotkun osuessa kohdalle, ei muistikorttia kannata säästellä. Luhtahuitti tavataan meillä Lapin porteille saakka.

Ruisrääkkä on ilahduttavasti yleistynyt viime vuosikymmeninä. Keski-Suomessakin kuullaan vuosittain jopa yli 500 koirasta. Kuvaajan kannalta tämäkin rantakana pysyy kiusallisen tarkasti suojassa katseilta ja kameroilta. Joidenkin yksilöiden varovaisuus saattaa hieman unohtua, jos niille soittaa lajin laulua. Tällaisen ns. atrapin käytössä pitää kuitenkin olla hyvin varovainen, sillä tärkeintähän on lintujen hyvinvointi. Atrapin teho selviää jo minuutissa. Joskus lintu tulee tarkistamaan, onko paikalla kilpaileva koiras. Tällöin voi kuvaajalla olla hetken mahdollisuus päästä myös kuvaamaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.