Riekkojen määrä on vähentynyt jo pitkän aikaa – soiden ennallistaminen ehkäisee kannan hiipumista

Riekko mielletään pohjoiseksi lajiksi, joka viihtyy parhaiten Ylä-Lapissa ja puuttomilla lakialueilla. Riekkojen suosiman elinalueen eteläreuna on siirtynyt aikojen kuluessa koko ajan ylemmäksi, sillä vielä sata vuotta sitten riekkoja tavattiin jopa Suomen etelärannikolla.

– Etelässä oli tuolloin vielä riittävästi suota, hakamaita ja väljää maisemaa. Riekko alkoi hävitä etelästä sitä mukaa kun soita kuivatettiin ja otettiin metsätalouden käyttöön, kertoo erikoistutkija Pekka Helle Luonnonvarakeskuksesta.

– Myös muut maankäytön muutokset ja rakentaminen ovat vähentäneet riekkojen määrää.

Vuodet eivät ole veljeksiä, mutta nykyisellään riekkokannan kooksi arvioidaan 80 000–100 000 paria. Riekkoja tavataan eniten Lapin lisäksi Pohjanmaalla ja Kainuussa. Muualla ne ovat enemmän tai vähemmän harvinaisuuksia.

Helteen mukaan Keski-Suomessa riekkoa tavattiin vielä 50 vuotta sitten muun muassa suurten järvien, kuten Päijänteen ja Konneveden, selillä ja saarissa. Nykyisin yksittäisiä riekkoja voi tavata parhaiten Suomenselän alueella Keski-Suomen luoteisosissa.

Etenkin 1960- ja 70-lukujen kiivas soiden kuivattaminen ja metsäojitus vähensivät riekkojen määrää, mutta niiden elintila kapenee edelleen. Maankäytön muutosten lisäksi viime aikoina esille on noussut ilmastonmuutoksen rooli.

– Riekko vaihtaa talvipukuun, kun päivä alkaa lyhentyä riippumatta siitä, onko maassa lunta vai ei. Valkoinen lintu on kuin huutomerkki maisemassa, ja vihollisilleen, esimerkiksi kanahaukalle, helppo saalis.

– Näin juuri tuoreita valokuvia Lapin käsivarresta. Maa oli musta ja linnut valkoisia. Riekko saattaa olla pitkänkin aikaa ”vääränvärinen”, Pekka Helle sanoo.

Vielä on liian aikaista sanoa, sopeutuuko riekko jotenkin pitkiin lumettomiin syksyihin. Helle sanoo esimerkiksi ruskeaturkkisen rusakon jonkin verran harmaantuneen Suomen oloissa, vaikka se ei vaihdakaan talviväriin, kuten metsäjänis.

– Toisaalta tiedetään, että rusakot ja metsäjänikset risteytyvät keskenään, jolloin syntyy sekamuotoja, hän toteaa.

Mitä voisi tehdä riekkokannan elvyttämiseksi? Erikoistutkija Helteen mukaan yksi tapa on rajoittaa metsästystä, mutta jo nyt riekko on rauhoitettu suurimmassa osassa Suomea.

Toinen mahdollinen keino on ympäristöjen ennallistaminen.

 – On huomattu, ettei kaikista ojitetuista soista tule kunnon metsää. Tällaisia huonokasvuisia metsiä on paikka paikoin ennallistettu takaisin suomaiksi siten, että poistetaan puustoa, tukitaan ojia ja pyritään saamaan vesitalous elpymään. Nämä ovat tosin olleet melko pienialaisia kohteita.

– Toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat tietysti tärkeitä, mutta muutokset ovat hitaita ja vaikutukset vaikeasti arvioitavissa.

Riistanseurantatyössä Pekka Helle on pitkän linjan konkari. Riekoista Helteellä on mieluisia muistikuvia maastoreissuilta.

– Riekko on mainio veikko. Kun yöpyy teltassa, riekon ääni on viimeinen, jonka kuulee. Toisaalta se kirkaisee hyvät huomenet hyvinkin aikaisin aamulla.

– Jos riekon yöunet ovat niin lyhyet, niin ainakin sen pitää ottaa kunnon päiväunet, Helle pohtii.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .