Riistakameraan Jyväskylän Ristonmaalla tallentuneen tuhdin kissaeläimen paluu paikalle varmisti lajin tunnistuksen

Pari viikkoa sitten Keskisuomalaisen verkkosivuilla kerrottiin Jyväskylän Ristonmaalla pihamaalla riistakameran kuvaan tallentuneesta kissaeläimestä, josta riistaihmistenkin näkemykset sinkoilivat ilveksen ja tuhdin kotikissan välillä. Myös Luonnossa-palstan asiantuntijat olivat hämmentyneitä.

Eläimessä oli selvästikin ilveksen, mutta myös lemmikkikissan piirteitä. Sama veijari käveli parin vuorokauden päästä uudelleen saman kameran kuviin. Useammasta kuvakulmasta nähtynä yksilö varmistui nuoreksi, hyväkuntoiseksi ja lyhytjalkaiseksi ilvekseksi. Selvästikään ruoan hankkimiseksi sen ei ole tarvinnut itseään suuremmin rääkätä.

Ilves ei ole aivan tavaton vieras tiiviistikään rakennetuilla alueilla. Lukijahavaintojen mukaan niitä tapaa säännöllisesti kaupunkialueilla, Jyväskylässäkin eri puolilla kaupunkia.

Ristonmaalla ilves oli muutama vuosi sitten syönyt rusakon pihamaalla. Kuokkalanpellolla puolestaan saaliiksi jäi supikoira. Ravinnon perässä ilvekset ihmisasumusten liepeille tulevat.

Runsaat rusakko- ja metsäkauriskannat ovat houkutteleva kattaus ilvekselle. Lumisena talvena liikkuminenkin on helpompaa kuin metsissä.

Tylsä lintutalvi

Talvet eivät ole nekään veljeksiä. Useampi lintujen ruokkija muistaa varmasti viime talven hurjat urpiaismäärät. Myös sateen tärväämille, puimattomille viljapelloille kertyi satojen keltasirkkujen joukkoja. Näissä parvissa havaittiin myös harvinaisia talvilajeja, kuten hemppo, pajusirkku, lapinsirkku ja – ensimmäisen kerran Keski-Suomen talvessa – pikkusirkku.

Runsaahkon pihlajanmarjasadon kimpussa hääri tilhiä ja rastaita välillä runsaastikin. Ja paikoin oli esillä komeita hiiri- ja lapinpöllöjä. Katseltavaa riitti.

Niinpä niin, meneillään oleva talvi on käytännössä täysi vastakohta edelliselle. Maastossa ei ole tarjolla juuri tali- ja sinitinttiä kummempaa lintuharrastajille.

Syitä linnuttomuudelle ovat toki talviravinnon (muun muassa marjat) vähyys, mutta mitä ilmeisimmin myös vaelluslintujen (kuten tilhi ja urpiainen) vähyys. Tai parvet vain yksinkertaisesti syksyllä sivuuttivat tai ylittivät Suomen. No, ei vaivuta synkkyyteen. Kohta alkaa pöllöjen laulukausi… Jos alkaa.

 

Kevätmuutto lähestyy

Kevät koittaa kohta. Uskokaa tai älkää, mutta siellä se jo häämöttää. Samalla pyrähtää jälleen käyntiin, ties monennenko kerran, lintujen kevätmuutto. Ilmiöhän on ihmiselle hyvää mieltä tuottava ja tuskin on odotettavissa, vielä, Rachel Carsonin Äänetöntä kevättä, vaikka enteitä on.

Äkkiseltään havainnoituna voisi päätellä, että muutolta saapuva lintu on mikä tahansa lintu lajikumppaniensa joukossa. Vaan eipäs. Linnut eivät välttämättä muuta homogeenisena airuena, vaan usein esimerkiksi koiraat saapuvat aiemmin. Näin on esimerkiksi kirjosieppokoiraan kohdalla. Pesäpönttö pitää ehtiä varaamaan pikimmiten, ja ”pelit ja rensselit” on oltava valmiina naaraan saapuessa!

Mustarastaskoiraat jättäytyvät yhä enenevissä määrin talven armoille, ja muuttavat yksilöt ovatkin valtaosin naaraita. Koiraat ovat siten jo vallanneet reviirin, jos vaan selviävät talvesta.

Kuusikoiden lurittelijastaran, punarinnan, naaraat ja nuoret yksilöt eivät sovi talvella koiraiden joukkoon. Nämä joutuvat uudestaan ja uudestaan väistelemään parhaat ruokamaat vallanneita ”pullistelevia” koiraita ja muuttomatka ja -aika pitkittyvät. Myöhäisimmät muuttavat punarinnat ovat osin juuri siksi usein nuoria ja naaraita.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .