Ruohomakkaroita ja multakraattereita puutarhassa – mutta minkä otuksen jäljiltä?

Lumen alta paljastuu monennäköisiä nisäkkäiden jättämiä jälkiä. Siellä täällä tienpenkoilla ja pihoilla näkyy ruskehtavia ruohomakkaroita. Tarkemmissa tutkimuksissa ne osoittautuvat maanpinnalla olleiksi käytäviksi, jotka peltomyyrät ovat talven mittaan vuoranneet ruokailusta ylijääneellä heinäsilpulla.

Pihoilla ja pelloilla voi löytyä myös myllättyjä multakasoja. Niiden tekijöinä ovat joko vesimyyrät tai kontiaiset.

Tekijän pystyy tunnistamaan varmimmin tarkastelemalla multakeosta löytyvää kulkuaukkoa. Jos kulkuaukko on keon tyvellä, on kyseessä vesimyyrä. Kaikissa vesimyyrän keoissa ei kuitenkaan ole kulkuaukkoa lainkaan, vaan ne ovat ainoastaan maanalaisista käytävistä syrjään siirrettyä multaa. Jos keossa on kulkuaukko huipulla, vähän kuin tulivuoren kraatteri, niin kyseessä on kontiainen (aiemmin tunnettu maamyyränä).

Kontiainen on hyönteissyöjä, eikä se aiheuta puutarhassa multakasoja suurempia ongelmia. Vesimyyrälle taas kelpaavat ravinnoksi myös monet puutarhan hyöty- tai koristekasvit.

Ötökät selvisivät takatalvesta

Kulumassa oleva kevät on vaihtelevine säineen stressannut myös selkärangattomia. Lämpimien päivien jo aktiiviseen elämään herättämien ötököiden selviäminen myöhäisestä lumisateesta ja pakkasesta ei ole aivan yksinkertaista.

Mutta kyllä ötökät ovat sopeutuneet vaihteleviin sääoloihin, eikä parin vuorokauden takatalvi niiden kantoja juurikaan hetkauta. Selkärangattomat osaavat hakeutua suojaan, ja ne ovat suojanneet itseään myös sisäisesti ”pakkasnesteiden” avulla.

Viime viikkoina on ilahduttavia havaintoja kertynyt muun muassa pölyttäjinä tärkeistä kimalaisista, maamehiläisiä ja monista perhosista, joita on ollut liikkeellä kohtuullisen runsaasti aika ajoin karuista oloista huolimatta. Myös lehtokotilot näyttävät selvinneet hyvin talvesta ja keväästä. Tätä ei kuitenkaan voida pitää kovin toivottuna, koska viime aikoina ihmisen mukana laajalle maassamme levinneet ja runsastuneet lehtokotilot ovat paikoin hankalia puutarha- ja puistotuholaisia.

Kesän hyttysrunsauden pätevään arvioimiseen ei sen sijaan ole eväitä, koska sen määräävät lähiviikkojen säät. Viime viikonlopun runsaat sateet olivat kyllä pelkästään hyväksi pienvesissä eläville hyttysten toukille, ja tällä hetkellä toukkia onkin maastossa runsaasti.

Korrit viihtyvät purojen varsilla

Koskikorennot eli korrit ovat alkeellisia hyönteisiä. Suomessa korreja on nelisenkymmentä lajia. Nimestään huolimatta ne viihtyvät myös melko vaatimattomien purojen varsilla.

Näihin aikoihin korreja voi nähdä vesistöjen äärellä vaappumassa, sillä mitään hyviä lentäjiä ne eivät ole. Monilla korreilla on peräpäässään parilliset sukaset. Se onkin yksi piirre, mikä erottaa ne päivänkorennoista, joilla sukasia on kolme.

Aikuinen korri on lyhytikäinen, eikä välttämättä syö mitään. Varsinaisen elämäntyönsä korrit tekevät toukkana. Toukat elävät vesistöjen pohjasedimentissä, missä ne saalistavat muita eläimiä tai syövät kasveja. Toukkavaihe voi kestää jopa vuosia.

Toukat ovat herkkiä vedenlaadun muutoksille ja niitä käytetäänkin vedenlaadun mittarina.

Koskikorentoihin liittyy mielenkiintoinen ilmiö. Muutama ei-suomalainen laji elää veden alla myös aikuisena, mikä on hyönteismaailmassa ainutlaatuista. Koska koskikorennot ovat tärkeää ravintoa monille kaloille, niitä matkitaan perhoissa.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .