Satojen tyhjien kivien jälkeen yhden päällä köllötti saimaannorppa

Suomussalmi 11.5.

Aurinkoinen kevätpäivä alkaa kääntyä iltaan kello 20.50. Istun karhukojussa ja ihastelen karhujen touhuja: takana on puoli vuotta paastoa ja talviunta.

Tutun luontomatkailuyrittäjän järjestämä ruokinta houkuttelee karhuja paikalle melko laajaltakin alueelta. Nyt paikalla on kaksi emoa ja viisi pentua. Yhtäkkiä toinen emo säntää metsään ja jälkikasvu seuraa perässä. Toinenkin emo siirtyy sivummalle ja pari pentua seuraa vierellä. Kolmas pentu on kauempana ja jää erilleen muusta porukasta.

Häiriön aiheuttaja on iso, tumma uroskarhu, joka astuu metsän suojista suolle. Urokset voivat olla äkäisiä ja jopa vaarallisia pienemmilleen, joten pentu pelastautuu läheiseen puuhun. Uros löntystää rauhassa ohi ja pentukin laskeutuu takaisin maahan melko pian.

Laskeutuva pikkukarhu on mukavasti kuvattavissa laskeutuessaan, vilkaiseekin juuri sopivasti kameraan.

Rantasalmi 9.5.

Kaunis kevätpäivä kello 9.45. Killun veneessä Saimaalla ja katse hakee kiikareilla elävää kiveä runsaasta valikoimasta. Kaikki näyttää ihan elottomalta, tavalliselta rantakivikolta.

Oppaana oleva eräopas vaihtaa paikkaa. Lisää kiviä ja vettä...

Kolmen vartin, satojen kivien ja uskon jo hiipuessa, opas löytää norpan. Keskellä avovettä on muutaman kiven muodostama puuton luoto, jonka yhden kiven päällä köllöttää hylje. Opas ohjaa veneen varovasti hieman lähemmäs ja lopulta kaikki mukanaolijat hahmottavat norpan. Kamerat raksuttavat pari minuuttia ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Hylje jatkaa aurinkokylpyjään ja veneilijät siirtyvät Linnasaaren edustalle hyvin ansaituille kahveille.

Kotikoneella hyljettä pääsee ihailemaan rauhassa. Se oli kiivennyt, veden ollessa matalalla, melko korkealle kivelle makoilemaan kesken keväistä karvanvaihtoaan.

Jyväskylä 28.4.

Sumuinen aamu on vaihtunut pilviseen alkuiltaan kello 18.50. Aamu oli kulunut teerensoitimella. Melko hiljainen aamu ei suuria onnistumisia tarjonnut. Otin muutamia maisemakuvia Muuramessa ja Korpilahdella vielä osin jäisestä Päijänteestä.

Iltapäivällä muutama kuikkakuva ja sitten kotiin. Työpäivää on kestänyt jo 13 tuntia.

 

Vain reilu kilometri ennen kotipihaa tien yli kipittää siili. Se on meillä päin harvinainen näky ja tämä kaveri oli liikkeellä vielä melko kelvollisissa valoissa. Auto parkkiin tienposkeen ja jalkapelillä piikkipalloa etsimään. Muutaman minuutin etsimisen ja varsinkin kuulostelun jälkeen kuulen lupaavaa rapinaa: siili on vielä paikalla. Varovasti lähestyen pääsen kuvausetäisyydelle ja saan muutamia kuviakin.

Mukava päätös päivälle, sillä edellisistä siilikuvistani oli vierähtänyt jo melkein kymmenen vuotta.

Hankasalmi 3.5.

Pilvinen aamu, kello 7.45. Paikallisella pellolla on nähty pieni hanhiparvi jo useana päivänä ja mukana on pyörinyt yksi lyhytnokkahanhi. Nyt paikalla on hiljaista, linnut ovat toisella pellolla tai sitten ne ovat vain jatkaneet muuttomatkaansa.

Rusakko pyörähtää pellonreunassa, muutama kuvakin tulee otettua.

Läheisen ladon katolla päivystää tuulihaukka.

Pelto-ojasta kuuluu loiskahdus, joka pitää tarkistaa. Läheisen pajupensaan alla vilahtaa lupaavasti jotain tummaa. Hetki tiirailua ja vesimyyrä kurkistaa oksien välistä. Töitä tarjolla! Seuraavan puolituntisen kyttään vilkkaan myyrän menemisiä ja tulemisia. Pari kertaa otus antautuu kuvattavaksi ja kerran se on näytillä koko komeudessaankin. Useimmiten kuitenkin vain vilahduksena oksien välissä.

Epäonninen hanhiretki vaihtuu onnistuneeksi myyräretkeksi. Aivan tyypillistä luontokuvaajan arkea: koskaan ei tiedä, mitä eteen tulee.

 

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .