Se tuli Ruotsista Suomeen linnuntietä – misteli leviää asteittain pohjoiseen, kiitos ilmaston lämpenemisen

Turku 21. toukokuuta.

Olen juuri palannut reilun viikon kuvausreissulta ulkosaaristosta. Retki jatkuu vielä päivän Varsinais-Suomessa. Yksi päivän kohdelajeista on misteli.

Turun seudulta mistelilöytöjä on tehty viime vuosina useita ja saamani vinkki on helppo tarkistaa – ainakin paikan suhteen: kauppakeskuksen piha ja sen parkkipaikan reunalla kasvava lehmus. Tuttuni olivat nähneet täällä mistelin vain reilu kuukausi aiemmin. Vihreä kasvi oli löytynyt helposti paljaista puista. Nyt ovat lehmukset jo melkein täydessä lehdessä.

Onni on kuitenkin myötä ja misteli vain muutaman parkkiruudun päässä oman autoni paikasta. Taivas on kirkas ja iltavalo osuu kasviin mukavasti. Kuvia syntyy kuin itsestään.

Kasvikuvauksen parhaita puolia on mallien paikallaan pysyminen. Valaistus ja kuvakulma ovatkin sitten toinen juttu. Nyt malli on vain noin kolmessa metrissä ja kuvakulman voi valita melko vapaasti.

 

Kuvausten jälkeen pohdimme kasvin leviämistä Suomeen. Useimmat havainnot ovat Varsinais-Suomesta, mikä on melko luontevaa, sillä Ruotsissa misteliä kasvaa Tukholman korkeudella saakka.

Mistelin siemenet ovat sen marjojen sisällä, sitkeän liiman ympäröiminä. Marjat maistuvat hyvin monille linnuille: tämä onkin melko todennäköinen leviämistie.

Mistelin tieteellinen nimi on Viscum album. Kulorastaalle on annettu tieteellinen nimi Turdus viscivorus, joka on vapaasti käännettynä mistelinsyöjärastas. Kulorastaan tieteelle kuvannut ruotsalainen luonnontieteilijä Carl von Linné nimesi siis linnun mistelin levittäjäksi.

Rastaat syövät useimmat marjat kokonaisina, enkä tiedä, selviääkö mistelin siemen itävänä lintujen ruoansulatuksesta. Toisaalta limapintaiset siemenet voivat tarttua niiden höyhenpukuunkin ulkoisesti.

Muita misteliä ravinnokseen käyttäviä lintuja ovat monet muutkin rastaat sekä tilhet.

 

Turku 14. lokakuuta.

Kaunis syyspäivä, joten vierailu vanhan tutun luokse lienee paikallaan. Nyt misteli näkyy ja löytyy helposti, sillä lehmuksen lehdet ovat jo varisseet maahan. Misteli vaikuttaa hyvinvoivalta, joten lämmin kesä lienee ollut sille mieleen.

Otan ensimmäiset kuvat hieman kauempaa, jotta kasvi mahtuu mukaan kokonaisena. Lähempää paljastuu pieni yllätys: mistelissä on kypsyviä marjoja. Ne ovat vielä aavistuksen kellertäviä, joten kypsyminen lienee vielä hieman kesken. Valmiit marjat ovat – ainakin ulkomaisissa kuvissa – olleet valkoisia.

En tiedä, onko meillä aiemmin havaittu mistelinmarjoja, mutta tässä yksilössä niitä on neljä. Lajin lisääntyminen ja leviäminen on siis meilläkin mahdollista, jopa todennäköistä.

Lämpenevä ilmasto tarjoaa jatkossakin monia yllätyksiä, mutta itseeni tämä kyseinen kasvihavainto teki lähtemättömän muistijäljen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .