Sienet kelpaavat myös ötököille

Sienten kerääjät ovat tuskastuttavan useasti saaneet todeta, että selkärangattomat eläimet ovat löytäneet herkullisten ruokien raaka-aineet ennen heitä. Etanoiden lisäksi sieniä hyödyntävät lukuisat hyönteiset ja varsinkin niiden toukat. Erityisen paljon sienistä tapaa sääskien ja lyhytsiipisten kovakuoriaisten toukkia. Myös kärpästoukat ovat perin tavallisia.

Sienisääskien toukat ovat usein tavoittaneet itiöemät jo näiden puhkaistessa maanpinnan. Toukkien runsaus osoittaa sienten olevan hyvää ravintoa hyönteisille. Toukkien läsnäoloa sienissä toki osataan odottaa. Sen sijaan pienen pienten maaperäpunkkien ja hyppyhäntäisten löytyminen jo kotiin tuoduista sienistä saattaa hämmentää monia. Nämä otukset ovat kuitenkin tuiki tavallisia sienissä, niitä saattaa vain olla vaikea havaita niiden pienen koon ja värin takia. Ne nousevat sieniin maaperästä sopivissa oloissa ja syövät itse lakkisientä ja sen pinnalla eläviä muita sieniä ja homeita.

Joonas Ikävalkon Jyväskylän yliopistossa tekemästä pro gradu -tutkielmasta käy ilmi, että Keski-Suomen käytöstä poistuneilla hiekkakuopilla on monimuotoinen ja arvokas kasvilajisto. Kuopilla kasvaa harvinaisia paahdelajeja, kuten ketoneilikka, kissankäpälä, ketotuulenlento ja musta-apila. Tutkielman mukaan hiekkakuopan jälkihoidossa ei kannata istuttaa mäntyä, sillä istutetut ja luontaisesti kylväytyneet hiekkakuopat eivät eroa puuntuotannon kannalta toisistaan. Sen sijaan lajistollinen monimuotoisuus on suurempi kuopilla, joille ei ole istutettu mäntyä. Itsestään kuopille leviävä harmaaleppä sitoo ilmakehän typpeä ja siten parantaa typen saatavuutta karussa hiekkamaassa. Leppien läheisyydessä kasvaakin suurempi lajikirjo kuin lepättömillä aloilla.

Tärkeää olisi estää moottoriajoneuvoliikenne hiekkakuopilla esimerkiksi suluin. Moottoripyöräily hiekkakuopilla estää kasvillisuuden luontaista kehittymistä. Moottoriurheilun sijaan hiekkakuopilla kannattaakin vierailla luontoretkellä.

Vuonna 1865 se löydettiin Maaningalta ja vuonna 1916 Kuopiosta. Oli sensaatio, kun se löydettiin sadan vuoden tauon jälkeen 2012 Liperistä. Pari vuotta myöhemmin se löytyi Sotkamosta ja nyt Konnevedeltä, kun yksi yksilö tavattiin pyydyksestä Konneveden tutkimusaseman pihalta.

Sensaatio on sorjapetokärpänen. Laji on harvinainen koko maailmassa. Suomen lisäksi se tunnetaan ainoastaan Venäjältä, Etelä-Koreasta ja Japanista. Sorjapetokärpänen on kärpäseksi hoikka, runsaan sentin pituinen. Ruumis on karvainen ja jalat osaksi vaaleat. Kuten muutkin aikuiset petokärpäset, se saalistaa hyönteisiä, joiden ihon se puhkaisee kovalla imukärsällään. Toukat vuorostaan elävät maassa tai lahopuussa ja niille kelpaa myös kasviravinto.

Miksi laji on niin harvinainen? On ehdotettu, että se olisi tehometsätalouden uhri. Johtopäätösten tekeminen muutaman yksilön perusteella on kuitenkin mahdotonta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.