Sisiliskon poikaset saattavat tulla tekemään tuttavuutta ihmisen kanssa, jos vain malttaa pysyä rauhallisena

Kevään ja alkukesän lämpiminä päivinä sisiliskoja on hauska seurata niiden tullessa mökin terassille lämmittelemään. Toisinaan ne vain köllöttelevät, mutta joskus niiden käyttäytyminen näyttää todella raakalaismaiselta.

Toukokuun lopulla lemmenpuuhissaan sisiliskoja ei näytä häiritsevän mikään, hormonihöyryissään liskot pyrkivät vain jatkamaan sukuaan. Puuha ei ihmissilmään näytä mitenkään lemmekkäältä, kun koiras puree naarasta pitääkseen tätä kiinni samalla, kun liskopariskunta kierii pitkin poikin.

Vaikka naaras saattaa jopa vuotaa verta, ja homma näyttää enemmän pahoinpitelyltä, on lopputulos useimmiten, mitä tuleekin olla. Jonkin ajan päästä syntyy jälkeläisiä. Sisiliskonaaras hautoo munia kehossaan loppuun asti ja synnyttää eläviä poikasia, useimmiten heinäkuun lopulla.

Pikkuliskot ovat 4–5 senttimetrin mittaisia ja vilkkaasti juoksevia heti synnyttyään. Ne lähtevätkin välittömästi etsimään ravintoa.

Lämpiminä päivinä uteliaimmat saattavat tulla tekemään tuttavuutta hyvinkin lähelle ihmistä, jos vain malttaa pysyä rauhallisena.

Lahopuu on hyvä elinympäristö

Viime talven lumiolot olivat metsänpuille melkoinen koettelemus. Esimerkiksi Jyväskylän ympäristössä tykkylumi katkoi huomattavan paljon latvoja etenkin kuusista.

Tykkylumi on sinänsä aivan luonnollinen ilmiö, ja pohjoisen kuuset ovat siihen sopeutuneet. Metsänhoito ja ilmastonmuutos kuitenkin lisäävät tykyn määrää puissa ja siten myös lumenmurtoja ja edelleen lahopuun määrää metsissä. Tämä on suojelualueilla ja muilla taloudellisesti merkityksettömillä alueilla lähinnä toivottavaa, koska lahopuu on monille eliöille välttämätön elinympäristö.

Talousmetsissä tilanne on toinen. Jos katkennut latvus on tarpeeksi paksu, se voi toimia lisääntymis- ja elinympäristönä kaarnakuoriaisille. Toki kuoriaisille kelpaavat myös pystyyn jääneet torsot.

Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitos selvitti yhteistyössä kaupungin kanssa lumenmurtojen ja kaarnakuoriaisten esiintymistä Jyväskylän Pirttimäen alueella. Pirttimäen seutu oli yksi tykkylumen pahiten vaivaamia alueita. Tämän saivat karvaasti kokea ainakin Ladun majan latuverkostoa käyttäneet hiihtäjät.

Alustavat tutkimustulokset voi tiivistää seuraavasti: Tykkylumen katkomia latvoja oli metsissä erittäin paljon, paikoin jopa pari sataa kappaletta hehtaaria kohden. Osan niistä kirjanpainaja oli kelpuuttanutta lisääntymispaikakseen jo kesäkuun alussa.

Kirjanpainajaa huomattavasti runsaammin latvuksissa havaittiin kuusentähtikirjaajia. Tämä piskuinen kaarnakuoriainen on kuitenkin yleensä harmiton ympärillä kasvaville vaurioitumattomille puille. Latvansa menettäneissä pystypuissa kaarnakuoriaisten iskeytymiä ei vielä juurikaan havaittu.

Tutkimuksia jatketaan ensi vuonna, jolloin selviää, missä määrin kaarnakuoriaiset lopulta lisääntyivät vaurioituneissa puissa ja levisivätkö ne ympäröiviin lumituhoilta säästyneisiin puihin.

Pahimmin tykkylumen runnomilta alueilta vaurioituneita puita korjataan parhaillaan.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .