Sukunsa viimeisiä

Luontokuvaajille valikoituu vuosien saatossa lajeja, jotka kiinnostavat muita enemmän. Asialle ei useinkaan löydy mitään suoraa selitystä, näin vain on. Itselläni yksi kahlaaja on kummitellut mielessä jo pidempään. Kenties kiinnostukseen on syynä lajin vähälukuisuus, ainakaan se ei ole sen ulkonäkö. Rantakurvi on antanut odottaa itseään jo vuosia.

Laji on Suomessa levinneisyysalueensa läntisellä äärilaidalla. Rantakurvin päälevinneisyys on Venäjällä ja Aasiassa. Linnut viettävät talven Afrikassa ja Aasiassa, jopa Australiassa. Pesiviä kurveja on meillä tavattu Perämeren rannikolla 1950-luvulta alkaen.

Aluksi ne viihtyivät rantaniityillä ja pienillä saarilla, mutta nykyään lintuja löytää lähinnä puutavaran varastointialueilta ja muilta ihmisen muokkaamilta kentiltä. Parhaimmillaan lintuja arveltiin pesivän useita kymmeniä pareja ja havaintoja tehtiin myös sisämaasta.

Nykyään kanta on supistunut alle kymmeneen pariin ja rantakurvi onkin meillä luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Tämä seikka ei lisää kuvien saannin todennäköisyyttä.

Kesän kynnyksellä tehdyn pohjoisen retken aikana saimme tietää mahdollisesta rantakurvin pesimäpaikasta Oulun lähistöllä. Tämä vaati toimenpiteitä. Toukokuun 28. päivän iltana näimme yhden linnun sopivalla paikalla.

Alue on viisaasti rauhoitettu liikkumiselta, joten lähestyminen ja kuvaaminen oli rajoitettua. Parin tunnin odottelu tuotti ainoastaan pakolliset dokumenttikuvat lähes sadan metrin päästä. Vajaan viikon kuluttua retken paluumatkalla päätimme yrittää uudelleen. Hyvissä ajoin illalla siirsimme auton rauhoitusalueen reunaan ja jäimme odottamaan.

Muutaman tunnin unien jälkeen aloitimme päivystyksen kello viideltä. Kello 5.49 yksi lintu ilmestyy lietteelle, mutta jää kauas ja poistuu töyhtöhyypän ajamana alle puolessa tunnissa – ei kunnollisia kuvia. Reilun parinkymmenen minuutin päästä se tulee uudelleen syömään. Kovin lähelle kurvi ei vieläkään tule, mutta auringonpaiste antaa uuden mahdollisuuden.

Koska tilanne on epätoivoinen, vaatii se myös epätavallisia ratkaisua. Laitan kaluston pisimpään objektiiviin suurimman telejatkeen ja yritän. Yhdistelmän valovoima on kehno, joten tarkennus on tehtävä käsin.

Autosta kuvaaminen ei myöskään mahdollista jalustan käyttöä, joten epävarmuustekijöitä riittää. Aivan haluttuun lopputulokseen en päässyt, mutta silti parhaat kurvikuvat toistaiseksi. Muutama riittävän terävä ruutu ja kaunis heijastus vedenpinnalta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.