Suomalainen salamanteri on kevään komea kutumies – katso kuvasarja

Keväisessä metsäojassa käy melkoinen sutina, kun manterit ovat kudulla. Koiraat ovat komeimmillaan, kun niiden vatsapuoli on upean punainen. Ruumista koristavat musta pyörylät ja selässä on pyöreäreunainen harja. Naaraat ovat vaatimattomampia, lähes yksivärisen ruskeita, harjattomia ja vatsan värityskin on melko haalea. Kutuaikaan manterit ovat aktiivisia päivälläkin ja ne on helppo huomata, varsinkin jollei kutupaikka ole kovin umpeenkasvanut. Etelä-Suomessa kutu voi alkaa jo huhtikuun puolella, mutta levinneisyysalueen pohjoisosissa homma venyy kesäkuulle saakka. Naaraat munivat veteen ja kiinnittävät munat yksitellen vesikasveille. Yksi naaras munii yleensä noin 300 munaa. Toukat kehittyvät vedessä. Ne muistuttavat suuresti aikuisia, mutta niillä on ulkoiset kidukset.

Kuvaajalle manterit ovat melko haastava kohde. Kuvaaminen veteen pitäisi tehdä mahdollisimman lähellä pintaa ja kohtisuoraan, jotta kuvien kontrasti ja terävyys pysyisi hyvänä. Toisaalta tällaiset kuvat jättävät monet kiintoisat yksityiskohdat ja tuntomerkit piiloon. Käytännössä parhaat kuvat syntyvätkin akvaarioissa. Tällainen kuvaus on lähellä eläintarhameininkiä, mutta usein kuitenkin ainoa mahdollisuus. Akvaario kannattaa sisustaa hyvissä ajoin. Rekvisiitta kannattaa ottaa samasta ojasta kun mannekiinitkin. Näin saadaan todellisuutta vastaava ympäristö ja kasvilajisto. Akvaarion taustaan kannatta myös kiinnittää huomiota. Käytettäessä kylmää vesijohtovettä, tulee helposti ongelmia. Lämmetessään vesi muodostaa kuplia, jotka voivat näkyä ikävästi kuvissa. Akvaarion etulasi myös heijastaa helposti ja nythän ei haeta selfieitä vaan luontokuvia. Kuvaamista helpottaa suuresti tumman kankaan käyttö kameran ympärillä. Valaistuksena toimii pilvinen ulkoilma usein parhaiten. Akvaariokuvien julkaisemisen yhteydessä on korrektia mainita tehdyistä kuvausjärjestelyistä. Kenties nykyään kuvia voisi syntyä myös vedenpitävillä kuvauslaitteistoilla, mutta mantereiden suosimat vedet ovat usein kovin pieniä itse kuvaajalle.

Itä-Suomessa ja Ahvenanmaalla on mahdollisuus törmätä myös toiseen suomalaiseen salamanteriin. Aiemmin rupiliskona tunnettu otus on uudelta nimeltään rupimanteri. Se on huomattavasti manteria suurempi ja harvinaisempi. Lajit viihtyvät kuitenkin samanlasilla paikoilla, jopa samoissa lammikoissa. Kutuaikaan koiraat erottaa rupimanterin epäyhtenäisestä ja liuskeisemmasta harjasta ja sen hännässä olevasta vaaleasta viirusta. Kutuajan ulkopuolella lajit muistuttavat enemmän toisiaan. Kokoero säilyy ja lisäksi rupimanterin pää on selvästi leveämpi ja rotevampi. Nimensä mukaisesti rupimanterin iho on epätasainen ja yleisväri tummempi. Laji on rauhoitettu ja luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta: http://www.ksml.fi/aiheet/Luonto_kuvaan

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .