Suoretkellä sudenkorentoja kuvaamassa

Suot ovat parhaimmillaan alkukesällä, ainakin perhosten ja sudenkorentojen kannalta. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen suot ovat useiden hopeatäplien elinympäristö. Hyvällä säällä koiraat lentelevät levottomasti ympäriinsä naaraita etsien. Parhailla soilla viihtyy muurain-, rahka-, pursu-, räme- ja suohopeatäpliä, suonkeltaperhosia, suokirjosiipiä ja rämekylmäperhosia. Kahden viimemainitun kehitys on kaksivuotinen ja aikuisia perhosia tapaa lennossa vain joka toinen vuosi. Tänä vuonna on rämekylmäperhosen vuosi. Suokirjosiipeä tapaa Joutsan parhailta soilta, ensi vuonna Uuraisilta päin. Useimpien suoperhosten toukat käyttävät ravinnokseen suomuuraimen eli lakan lehtiä. Parhaat perhossuot ovat usein myös hyviä hillasoita.

Sudenkorentojen toukat kehittyvät vedessä ja moni laji viihtyy soilla. Luonnontilaisten soiden väheneminen ja varsinkin ojittaminen on vaikuttanut haitallisesti useiden suohyönteisten kantoihin. Maakunnan parhailta soilta voi tavata pohjanukonkorentoa, hoikkakiilto- ja aapakiiltokorentoa. Viimemainittua en ole koskaan onnistunut näkemään, joten suoretkellä oli selkeä kohdekin. Usein hankalat lajit vaativat täsmäretkeilyä.

Sain oppaakseni ystävällisen kollegan ja vieläpä suolle, jossa lajia oli viime kesänä havaittu. Kesäkuun alkupuolella keli oli kuin tilauksesta sopiva ja ukot suolla. Lämpäreitä tutkittiin oikein urakalla, mutta aapakiiltokorennot pysyttelivät näkymättömissä. Kenties oli vielä hieman liian aikaista. Kaverini oli kuitenkin tarkkana ja löysi maasta vastakuoriutuneen hoikkakiiltokorennon naaraan. Vielä pehmeäsiipisen korennon kuvaaminen oli vaivatonta ja lajikuvat päältä ja sivulta syntyivät tuota pikaa. Hieno löytö ja itseltäni puuttuivatkin kuvat tämän lajin naaraasta. Paluumatkalla taivaalla sujahti yllättäen pari sudenkorentoa. Onneksi kamera oli valmiina, sain kaksi lentokuvaa. Kokemus on kantapään kautta – ja moneen kertaan, opettanut pitämään kuvauskaluston maastossa aina kuvausvalmiina. Nopea tarkastelu paikan päällä varmistaa lajin, liitokorento. Tämäkin oli minulle uusi tuttavuus ja toi lopultakin kauan kaivatun 50. kuvatun kotimaisen sudenkorentolajin. Taas kerran, kuin muistutuksena, paljasti luonto hienoutensa ja yllätyksellisyytensä. Kiistämätön totuus on, että kuvia syntyy vain kuvaamalla ja kuvaamaan pääsee vain ulkoistamalla itsensä maastoon sopivalle paikalle.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.