Supikoira nukkuu talvella huonosti – mikä sitä valvottaa?

Keski-Suomessa on maiseman muodoista johtuen puroja ja pieniä jokia. Nämä eivät pienuudestaan huolimatta olekaan mitä tahansa vesiä. Puropahanen, joka talvella huomaamattomana hiljaa huokailee lumi- ja jääkannen alla, kasvaa keväällä mahtavaksi kymiksi.

Vaikka kesällä kulkija asteli kuluneilla purokivillä vettä melkein huomaamatta, rytisivät keväällä samaa uomaa runkopuut alavirtaan. Näitä raisuja vesiä ei voi verrata pirskahteleviin tunturipuroihin, vuolaana virtaaviin pohjoisen jokiin tai etelän tasaisilla savimailla lempeästi liikkuviin virtoihin.

Keski-Suomen purot ja pienet joet ovat omaa luokkaansa, oikukkaita vuodenaikaisine ja vuosien välisine vaihteluineen. Niiden mukana tulee alueelle valtava määrä luonnon monimuotoisuutta, sammalia, vesilintuja, sudenkorentoja ja pohjaeläimiä, simpukoita ja matelijoita sekä nisäkkäitä, kuten saukko ja vesipäästäinen.

Osa lajeista on täysin riippuvaisia virtavesistä.

Metsäpuron kulku on seikkailu, jossa jokainen metri ja päivä on erilainen. Purot ja pienet joet ovat Keski-Suomen ainutlaatuisinta luontoa.

Supikoira nukkuu huonosti

Näin pyörälenkilläni illanhämärässä pitkästä aikaa supikoiran, peräti kaksi eri yksilöä. Pienikokoinen koiraeläin näyttää tuuhean turkkinsa ansiosta todellista kokoaan suuremmalta.

Karhujen tapaan supikoirat nukkuvat talviunta, joskus jopa neljä kuukautta vuodessa. Pitkät unet edellyttävät riittäviä rasvavarastoja. Ravinnoksi supille kelpaa karhun tapaan melkein mikä tahansa. Koiraeläimeksi se syö poikkeuksellisen paljon kasvisravintoa.

Ennen talvea supit ovat painavimmillaan ja saattavat painaa jopa 10 kiloa. Keväällä pienimmät yksilöt painavat vain noin kolme kiloa.

Karhusta poiketen supikoiran talviuni on katkonaista. Jos lunta on vähän, saattaa supiin törmätä läpi talven.

Lumisina ja kylminä aikoina supin liikkuminen ja ravinnon löytäminen ovat vaikeampaa, ja tällöin supin kannattaa nukkua pidempiä yhtenäisiä jaksoja. Välillä ne kuitenkin heräilevät tarkkailemaan lumitilannetta ja säätä.

Ilmastonmuutoksen edetessä ja talvien lauhtuessa supikoiria voikin nähdä liikkeellä yhä enemmän myös talvisin.

Alkutalven hittiötökät

Joka vuosi jotkin ötökät ovat tavallista runsaampia eli menestyvät toisia paremmin – ja jotkin toiset puolestaan menestyvät tavanomaista huonommin. Syksyn ja talven saavuttua ötökkämaailman tapahtumat voivat heijastua myös sisätiloihin.

Viime syksyn tavallisimpia asuntoihin eksyneitä hyönteisiä olivat eittämättä piskuiset ja kirjavat varjoluteisiin kuuluvat kirjoluteet, joista talvehtimispaikkaa etsiessään asuntoihin päätyi useampaakin lajia. Näytteitä ja kyselyitä näistä luteista on tullut yliopistolle ympäri maakuntaa, ja samanlainen tilanne on ollut myös muun muassa Pirkanmaalla.

Sisätiloissa nämä useiden kasvien siemeniä ravintonaan käyttävät luteet ovat täysin harmittomia. Nyt talven jo kunnolla saavuttua ei kirjoluteitakaan enää tapaa.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .