Syksyn lintubongareiden lottovoitto – kaukainen harvinaisuus lensi Keski-Suomeen

Syksy on monen lintuharrastajan mieleen. Kesäisen pesimäkauden jälkeen linnut lähtevät taas liikkeelle, kun suuri joukko muuttolintuja alkaa valmistautua siirtymiseen talvehtimisalueilleen. Tässä yhteydessä tapahtuu vaelluksia, suunnistusvirheitä tai muita reitiltä harhautumisia, jotka tuovat harvinaisuuksiakin harrastajien ihailtaviksi.

Syksyllä lintuja on myös selvästi enemmän, kun nuoria lintuja on runsaasti kesän pesintöjen jäljiltä. Tämän syksyn ensimmäiset vakiovieraat ovat jo liikkeellä ja Jyväskylästäkin saatiin jo ensimmäinen havainto taigauunilinnusta, mutta varsinainen lintupommi tuli kuitenkin sunnuntaina 10. syyskuuta, kun Keuruulla nähtiin aamulla tiiralokki.

Lintu havaittiin Keurusselällä, kello kahdeksan jälkeen aamulla. Aluksi se lensi etelään, mutta palasi ja jäi paikalliseksi. Tieto harvinaisuudesta levisi nopeasti ja keräsi päivän aikana kymmeniä ihailijoita ympäri Suomea. Lintu jäi vielä hämärissä paikalle, mutta oli aamulla poissa. Samanlainen vanha lintu havaittiin maanantaina aamulla Vääksyssä, joten kyseessä lienee sama siivekäs matkalla etelään.

Keuruulla vieraillut tiiralokki oli lajin 15. havainto koko Suomesta. Nimestään huolimatta kyseessä on oma lintulajinsa, ei siis mikään lokin ja tiiran risteymä. Harvinainen vieras oli aikuinen lintu, jollainen on aiemmin Suomessa nähty vain kolmesti. Edellinen havainto tiiralokista oli Vesilahdelta vuonna 2013.

Keski-Suomessa ei tiiralokkia oltu aiemmin nähty. Laji on meillä kaukainen vieras, joka pesii pääasiassa Siperian koillisosissa, Grönlannissa ja Kanadan pohjoisosissa. Lähimmät pesijät lienevät Huippuvuorilla, jonka pesimäkanta on vain noin 5 paria. Laji talvehtii pääosin Etelä-Amerikan ja Länsi-Afrikan rannikoilla.

Kuvausoperaatio vaati kärsivällisyyttä

Sää oli sunnuntaina pitkään sateinen ja valo vähissä, joten kuvaamista ajatellen keli ei suuria lupaillut. Itse pääsin paikalle puoli neljän maissa iltapäivällä.

Linnun löytäminen ei ollut kovin vaikeaa, sillä rannassa päivysti jo parikymmentä lintuharrastajaa. Useimmilla tiiralokki oli kaukoputkessa valmiina, joten lajin näkeminen hoitui todella vaivattomasti. Sadekin taukosi.

Kuvaaminen olikin sitten toinen juttu. Lintu piti lepotaukoa järvestä pilkottavan kiven juurella ja oli hyvin paikoillaan. Valitettavasti kyseinen kivi oli noin 900 metrin päässä rannasta. Hyvällä tahdolla otuksen saattoi kuvitella kuvastakin näkevänsä, mutta siinä kaikki.

Rannan kaislikon takana pari nuorta pikkulokkia pyydysti hyönteisiä, joten kuvattavaa paikalta kyllä löytyi.

Kymmenen minuutin kuluttua kaukaa selältä piirtyi silmiin lähestyvä vene. Muutamassa minuutissa huomasimme, että veneilijän reitti tulee kulkemaan hyvin läheltä tiiralokin lepopaikkaa.

Kohdalle osuessaan vene saa kuin saakin linnun kohoamaan siivilleen. Muutaman laajan kaarroksen jälkeen tiiralokki havaitsee rannassa saalistelevat pikkulokit ja ottaa suunnan suoraan kohti.

Henkeään pidättelevä rannan lintuväki pääsi ihailemaan tiiralokin saalistuista vain muutaman kymmenen metrin etäisyydeltä. Lintu oli taitava ja poimi hyönteisiä suoraan lennosta ja jopa veden pinnalta itse kuitenkaan laskeutumatta.

Kymmenen minuutin hyörimisen jälkeen tiiralokki oli kylläinen ja päätti pisteeksi ii:n päälle laskeutua rantaveteen innokkaan ihailijajoukkonsa eteen.

Hetken uituaan se vielä kruunasi esiintymisensä poseeraamalla muutaman minuutin yhdellä lähimmistä rantakivistä. Huikea ja todella mieleenpainuva neljännestunti, jota voi lämmöllä muistella vielä keinutuolissakin.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .