Tunnistatko pitkäkorvat? Rusakko liikkuu talvellakin ruskeanharmaassa puvussa, metsäjänis vaihtaa valkoiseen

Ensimmäiset rusakot saapuivat Suomeen kaakosta 1800-luvun lopulla Karjalankannaksen kautta. Etelämpänä Euroopassa elänyt jäniseläin levittäytyi vauhdilla pohjoiseen.

Aluksi rusakon runsastuminen oli nopeaa ja se levisi 1930-luvulle mennessä lähes koko maahan. Kylmät talvet 1940-luvulla verottivat kantaa huomattavasti. Rusakon uusi nousu alkoi viime vuosituhannen lopulla ja nykyään se on melko tavallinen ainakin Oulun korkeudelle asti.

Rusakko esiintyy vanhoissa eläinkirjoissa myös nimellä peltojänis. Nimi kuvaakin oivallisesti lajin elinympäristöä. Viljelysten lisäksi rusakko viihtyy hyvin jopa kaupungeissa, joissa on sopivan isoja ja riittävän rauhallisia puistoalueita.

Erityisesti kesällä rusakko muistuttaa melkoisesti metsäjänistä. Rusakon piirteet ovat kuitenkin karkeammat, korvat pidemmät ja häntä päältä musta. Talvella metsäjänis on täysin valkoinen, mutta rusakko selvästi ruskeanharmaa. Se on myös metsäjänistä suurempi ja syrjäyttää pienempänsä lajien yhteisillä elinalueilla, ainakin osittain.

Metsäjänis elää mieluiten metsissä, mutta peltojen reunoilla lajit kohtaavat. Ne ovat läheistä sukua ja voivat risteytyä keskenään. Itä-Suomessa on asiaa tutkittu ja yli kymmenen prosenttia jäniksistä oli risteymiä. Risteymät ovat lisääntymiskykyisiä molempien kantalajien kanssa.

Rusakko voi tehdä vuoden aikana kolmekin pesuetta, joissa voi olla jopa kymmenen poikasta. Jälkikasvu kehittyy nopeasti: poikaset ovat itsenäisiä jo kolmen viikon ikäisinä.

Kuvassa on talvipukuinen rusakko.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .