Tuulihaukka

Tuulihaukka on pitkäpyrstöinen jalohaukka. Koiras eroaa naaraasta harmaan päänsä ja pyrstönsä perusteella. Molempien selkäpuoli on punaruskea.

Saalistava lintu lekuttaa ilmassa paikallaan ja sopivalla hetkellä tekee vinhan syöksyn pikkunisäkkään kimppuun.

Tuulihaukalla on erinomainen näkökyky. Se kykenee yhdellä silmäyksellä erottamaan, löytyykö pellolta riittävästi saalista, sillä sen aistima valon aallonpituus poikkeaa ihmisen erottamasta. Tuulihaukalle myyrien ja hiirien jätöksetkin loistavat ultravioletteina. Niiden määrä kertoo myös siimahäntien määrästä.

Tuulihaukat pesivät kerran kesässä vanhoihin varisten pesiin tai nykyisin yhä useammin avoimiin pönttöihin. Keski-Suomessa laji pesii harvalukuisena rannoilla ja hakkuuaukoilla peltoaukeiden lisäksi. Kannat vaihtelevat, mutta pesijöitä yhä löytyy vuosittain. Tuulihaukat ovat kärsineet suuresti ympäristömyrkyistä.

Pääjoukot saapuvat toukokuun puoliväliin mennessä ja poistuvat Keski- ja Etelä-Eurooppaan lokakuussa. Saapumisennätys on 22.3. Joitakin talvihavaintojakin lajista on tehty myös Keski-Suomessa.

Rinnakkaisnimiä ovat mm. tuulenpieksäjä, tuulenleputtaja, käkihaukka, tiitiäishaukka.



- Ruumiin pituus 34–36 cm

- Pesä vanhassa variksen pesässä tai pöntössä

- Osaa lekutella paikallaan

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.