Ulkosaariston upeutta: "Kummallinen kesä, kun vain syksy oli ajoissa"

Palstalla kuvaamisen ammattilainen antaa vinkkejä sekä kertoo omista kokemuksistaan.

Syyskuun loppupuolen korkeapaine ei riittänyt enää auringonpaisteeseen, sumupilvi ei ehtinyt haihtua lyhyehkön päivän aikana kokonaan.

Kuun vaihteessa tein muutaman päivän kuvausretken ulkosaaristoon. Mantereen päällä sitkeästi pysytellyt sumuverho ei saaristoa kiusannut ja aurinkokin pääsi välillä näyttäytymään. Toisaalta sumuinen manner piti muuttolintuja tiukasti otteessaan, kun ne eivät uskaltautuneet avomerelle huonon näkyvyyden pelossa.

Muutto olikin lähes pysähdyksissä. Hyönteis- ja kasvimaailma oli jo hyvinkin pitkälle valmistautumassa tulevaan talveen, mutta jotain elonmerkkejä oli kuitenkin jäljellä.

Mennyt kesän korvike oli jo kolmas kehno peräkkäin, joten ensi kesästäkään ei voi ihmeitä odotella. Kummallinen kesä, kun vain syksy oli ajoissa. Onneksi maisemat ovat aina saaristossa aina kohdallaan, joten kuvauskohteista ei tule ikinä pulaa. Kiireetön tunnelma ja upea ympäristö jaksaa ihastuttaa vuodesta toiseen, eikä yksikään retki ole samanlainen. Kertaakaan ei ole reissusta tarvinnut tulla tyhjin käsin takaisin ja kuvia syntyi nytkin. Kuvassa pikkulintumuuttoa komeissa kulisseissa.

Saariston syksyä

Amiraali on kookas ja komea perhonen, joka ei kestä talvea pohjoisessa. Laji on aikuistalvehtija, joten perhoset muuttavat Suomesta etelään talvehtimaan, aivan kuin muuttolinnutkin. Parasta muuttokeliä ovat pohjoiset ilmavirtaukset, jotka kuljettavat keveitä perhosia kuin itsestään takaisin etelän lämpöön. Amiraalit talvehtivat Alppien eteläpuolella, pääasiassa Välimeren ympäristössä. Suomessa kesällä kehittyneet perhoset jatkavat sukua ensi keväänä ja tämä uusi sukupolvi vaeltaa jälleen pohjoiseen lisääntymään kesällä. Ulkosaarissa amiraaleja tavataan vielä lokakuussakin, kun viimeiset viivyttelijät tankkaavat pihlajanmarjamehua ennen lopullista merenylitystä.

Hippiäinen on Euroopan pienin lintu. Se pesii meilläkin yleisenä, mutta vain osa linnuista siirtyy talveksi etelään. Nyt oli hippiäisten syysmuutto parhaimmillaan. Saaren katajikot tuntuivat suorastaan liikkuvan, kun satojen hippiäisen vilahdukset ja sirahdukset saivat eloa maisemaan. Sisämaassa linnut viihtyvät havumetsissä ja useimmiten korkealla puissa, ollen hyvinkin hankalasti kuvattavia. Saaristossa kaikki on toisin, kun linnut pyörivät katajikossa. Vilkkaita ne ovat täälläkin, mutta kuvausmahdollisuuksia on lähes loputtomasti. Hippiäinen ei ole arka vaan vilkas. Pienellä kyttäilyllä kohdalle osuu aina välillä joku hieman verkkaisempikin malli.

Muutamassa päivässä kohdalle ei osunut mitään suuria harvinaisuuksia, mutta jokunen hieman parempikin havainto sentään tehtiin. Itse näin taigauunilinnun kahdesti. Ensimmäisen linnun peräti kahdesti. Ensin puoli sekuntia ja lopuksi kokonaisen sekunnin. Toinen lintu suorastaan poseerasi kokonaiset kaksi sekuntia. Ei kuvia kummastakaan. Retken ehkä harvinaisin kuvauskohde oli saaresta löytynyt sinipyrstö. Se on perinteisesti ollut itäinen harvinaisuus, jonka läntisimmät yksilöt ovat pesineet Suomessa. Perinteisesti eniten havaintoja lajista on tehty Kuusamon seudulta keväällä laulavista koiraista. Sinipyrstö on vahvistanut kantojaan viime vuosina ja nykyään lajista tehdään melko runsaasti myös syyshavaintoja. Tätä yksilöä pidettiin nuorena lintuna. Komistus saalisteli pieniä kärpäsiä lähes koko päivän saaren itärannan ruovikon antamassa tuulensuojassa. Muita mukavasti kuvattavia lintuja olivat ainakin peukaloinen, järripeippo, puukiipijä, rautiainen, pajusirkku, hernekerttu, leppälintu, isolepinkäinen, tuulihaukka sekä suopöllö. Hieno reissu jälleen kerran. Paluumatkalla vähän keinutti, kun tuuli yltyi puuskissa jopa 20 metriin sekunnissa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.