Vaeltamiseen hurahtanut jämsäläinen eräopas Minna Jakosuo: "Tarkoitus päästä pois arjesta ja haastaa itsensä"

Arki on helppoa. Jääkaapissa odottaa ruoka, eikä koskaan tarvitse tuntea mahan kurnahdusta. Huoneet on viritetty lähes helteisiksi ja pehmeä sohva kutsuu virtuaalisurffailuun.

Jämsäläinen eräopas Minna Jakosuo nauttii, kun saa ottaa etäisyyttä näihin mukavuuksiin ja haastaa itsensä pitkillä, jopa viikkoja kestävillä vaelluksilla.

– Vaeltamisen tarkoitus on päästä pois kaikesta arkeen liittyvästä. On ihanaa, että erämaasta puuttuvat ihmisen synnyttämät äänet, kirkkaat valot ja kiireen tuntu – kaikki häiriötekijät.

Jakosuo sanoo olevansa tyytyväisin silloin, kun päivät koostuvat yksinkertaisista asioista. Vaelluksilla päivän tärkeimmät asiat ovat liikkuminen, syöminen ja nukkuminen.

– Keskityn vain niihin, enkä ota paineita, että tarvitsisi saada aikaan mitään muuta.

Jakosuo haluaa välttää liian tarkkoja suunnitelmia tai päiväkohtaisia kilometritavoitteita. Siksi hän ei enää käytä älylaitteita, jotka mittaavat askelten määrää tai vauhtia.

– Olen palannut viisarikelloon, josta näkee vain ajan.

Vaeltamiseen Minna Jakosuo hurahti kahdeksan vuotta sitten eräopaskoulutuksen aikana. Elämään oli aina kuulunut luonnossa liikkumista, mutta koulutuksen aikana oli mahdollisuus päästä ensi kertaa pitkälle vaellukselle Lemmenjoen kansallispuistoon. Kokemus avasi silmät.

Vaellusretkien ja -kurssien järjestämisestä tuli ammatti, mutta mikä tärkeintä, vaeltamisesta tuli pysyvä osa elämää. Jakosuo tunnetaan Kuukausi yksin erämaassa -tempauksesta ja samannimisestä blogista, jossa hän jakaa vaelluskokemuksiaan.

Kuluneen viime vuoden aikana Jakosuo on viettänyt 112 päivää Lapin tuntureilla. Hän kokee tunturit toiseksi kodikseen eikä saa niistä tarpeekseen.

– Kun ajan Vuotson kynttiläkuusikosta ohi, tulee syvä huokaus ja hirveän hyvä olo.

Jakosuo tuntee olevansa luonnon keskellä vapaa odotuksista ja hyväksytty sellaisena kuin on. Hän on myös nähnyt, mitä luonnon taika tekee toisille ihmisille.

– Minulla on usein ryhmiä, joissa ihmiset eivät ole toisilleen ennalta tuttuja. Kun ollaan tiiviisti yhdessä ja jaetaan samanlaisia kokemuksia, ihmiset alkavat avautua ja kertoa toisilleen asioita, joita he eivät ole välttämättä koskaan kertoneet kenellekään.

 

Vaeltaminen on rauhoittanut ja tuonut sivutuotteena myös joustavampaa suhtautumista arkeen. Minna Jakosuo myöntää olleensa aikanaan suorittaja.

– Oppii ajattelemaan, ettei ole maailmanloppu, jos vahingossa vetäisee sukan väärinpäin jalkaan, hän hymyilee.

Sietokyky kasvaa, kun vaellusreissulla sataa kaksi viikkoa yhtä soittoa tai kun märkä lumi takertuu suksen pohjaan paksuksi matoksi.

– Enää en ajattele, että sääolot olisivat vastuksia. Vaeltaessa pitää ottaa vastaan kaikki, mitä eteen tulee, ja sopeutua siihen. Asioille ei kuitenkaan voi mitään ja reissu on pilalla, jos vastoinkäymisiä jää murehtimaan.

Vaelluskursseilla Jakosuo antaa ensikertalaisille vinkkejä siihen, miten räntäsateen tai painavan rinkan rasituksen voi selättää.

– Itse saatan kuvitella hyvin yksityiskohtaisesti, miten istun saunan lauteilla ja heitän vettä kiukaalle. Ajatus voi olla mitä tahansa mukavaa, joka vie pois ”kurjuudesta”. Se on aika tärkeä taito.

Vaeltamisessa Minna Jakosuo iloitsee siitä, että jokainen askel voi olla seikkailu. Koskaan ei tiedä, mitä löytää ja tulee vastaan.

– Minulla on välillä voimakkaat löytömatkailijan fiilikset. Joskus jään tutkailemaan kiviä tai maisemia tuntikausiksi. Hieno hetki oli myös suden näkeminen Lapissa. Salamajärven kansallispuistossa näin ahman.

Jakosuo ei ole vielä päättänyt, milloin lähtee seuraavalle yksinvaellukselle, mutta kaamosvaellus houkuttaa.

– Lapin kaamos on valoisampi kuin ajatellaan. On lunta ja taivaan värit heijastelevat lumen pinnasta. Siinä on aivan oma tunnelmansa.

 

Minna Jakosuo aloittaa vaellusreissun suunnittelun tutkimalla karttoja.

– Tykkään karttojen lukemisesta. Näen kartat maisemina ja erotan kartasta, mikä on hieno ja mielenkiintoinen paikka. Käytän matkoilla aina paperikarttaa, koska se antaa sähköistä karttaa paremman kokonaiskuvan alueesta, Jakosuo sanoo.

Omilla reissuillaan Jakosuo saattaa välillä kulkea fiiliksen mukaan, mutta ryhmien kanssa tehdään tarkempi reittisuunnitelma.

Eräopas vetää vaelluksia sekä ensikertalaisille että kokeneemmille vaeltajille. Viikon mittaisella vaelluksella pärjää, jos on peruskuntoinen ja tottunut liikkumaan.

– Tavalliselle ihmiselle ei ole normaalia kantaa painavaa kantamusta selässään monta päivää, joten kannattaa varautua siihen, että kroppa on jumissa.

Ennen vaellusta asiakkaat saavat ohjeet varusteista ja pakkaamisesta.

– Ihmiset pakkaavat usein liikaa tavaraa, etenkin vaatteita. Perusohje on, että miehen rinkka ei saisi painaa enempää kuin kolmannes ja naisilla neljännes omasta painosta. Kenellekään en suosittele yli 20 kiloa enempää.

Tavallinen retkeilijän vaiva ovat rakot. Niitäkin voi ennaltaehkäistä. Minna Jakosuo vinkkaa laittamaan kahdet sukat ja niin reilunkokoiset kengät, että varpaat mahtuvat vielä heilumaan.

– Koitan saada ihmiset ymmärtämään, että jos jalkoja vähänkin kihelmöi ja kuumottaa, siitä pitää sanoa. Ensiapuna on urheiluteippi. Jos rakkoasiaa ei ota vakavasti, voi olla, että koko ryhmä joutuu jäämään paikoilleen tai hidastamaan yhden ihmisen takia.

Toinen asia, josta Jakosuo pitää kiinni, on nollatoleranssi roskien suhteen. Vaellukselta tuodaan kaikki roskat pois. Luontoon ei saa jäädä vessapaperin kulmaakaan.

– Viime vaelluksella keräsin mukaan kaikki löytämäni roskat. Yksistään leipäpussin sulkijoita oli minigrip-pussillinen. Ihmettelen aina sitä, miten ihmiset jaksavat kantaa esimerkiksi kuivamuonapussit täytenä, mutta eivät tyhjänä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .