Valkoviklo

Valkoviklo on suurin viklomme. Sillä on pitkät, vihertävät jalat ja hiukan ylöspäin kaareva nokka, jota ei muilla vikloilla ole. Varsinkin valkoviklon varoitusääni tulee linturetkeläiselle tutuksi, sillä valkoviklo on hyvin arka ja pakenee kuuluvasti jo kaukaa.

Laji pesii harvalukuisena koko Keski-Suomessa. Eniten valkovikloja on maakunnan pohjoisosassa. Pesäpaikat ovat valoisia, jäkälää kasvavia mäntykankaita, usein kuitenkin lähellä vettä.

Hautova lintu maastoutuu ympäristöönsä lähes täydellisesti. Ravintoa haetaan rannoilta ja se koostuu hyönteisistä, madoista ja jopa pikkukaloista. Poikueita on vain yksi kesää kohti.

Kevätmuutto alkaa huhtikuun lopulla ja päättyy toukokuussa. Saapumisennätys on 14.4. Ensimmäiset linnut siirtyvät etelään jo keskikesällä ja viimeiset lähtevät syyskuussa. Talvi kuluu Välimeren ympäristössä ja Afrikassa.

Rinnakkaisnimiä ovat mm. suurvikla, hykly ja jänkälintu.



- Ruumiin pituus 33–35 cm

- Vikloista suurin

- Pesä syvennys jäkäläisessämaassa

- Syö hyönteisiä, matoja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.