Valokuvaajat ikuistivat Suomeen tulleita uusia vieraita

Lintusyksy on ollut uskomattoman vilkas. Ensin idästä vyöryi taigarautiaisia lähes massoittain ja sitten heti marraskuun alkuun löydettiin peräti kaksi maalle uutta lintulajia, kahdessa päivässä. Nämä harvinaisuudet ilmestyivät täysin vastakkaisista ilmansuunnista.

Nakkilasta kuun ensimmäisenä päivänä löytynyt preeriakahlaaja on Pohjois-Amerikassa pesivä laji. Se on noin suokukon kokoinen ja hieman sitä muistuttavakin kahlaaja.

Lajin pitäisi näihin aikoihin olla talvehtimisalueillaan Etelä-Amerikassa. Laji harhautuu kuitenkin Eurooppaan lähes vuosittain. Brittein saarilta havaintoja on viitisenkymmentä. Laji oli odotettu vieras meillekin, sillä se on aiemmin havaittu jo Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissakin.

Eksoottinen vieras keräsi sankan ihailijajoukon. Moni lintuharrastaja ehtikin linnun nähdä sillä se viihtyi samalla peltoaukealla tiistaista lauantaihin.

Parina viimeisenä havaintopäivänä pakkaset kovettivat pellon ja linnun alkoi olla vaikeaa löytää ravintoa. Se kuitenkin poistui paikalta omin siivin, eikä hetkeäkään liian aikaisin – talvi teki tuloaan.

Heti seuraavasta päivästä alkaen oli Helsingin Seurasaari tavallistakin kiinnostavampi retkeilykohde. Saaren eteläpäästä oli onnistuttu määrittämään Suomen ensimmäinen idänpikkusieppo. Lintu näyttäytyi harrastajien ilona koko loppuviikon ajan.

Nimensä mukaisesti, laji on itäinen harvinaisuus Uralin takaa. Lajia pidettiin aiemmin pikkusiepon alalajina ja ne muistuttavatkin suuresti toisiaan. Höyhenpuvussa on aavistuksenomaisia eroja ja äänissä hieman selvempiä. Tämä lintu rengastettiin, ja samassa yhteydessä siitä otettiin hieman höyheniä DNA-varmistusta varten.

Idänpikkusieppo on Länsi-Euroopassa suurharvinaisuus, joka on tavattu alle kymmenen kertaa. Brittein saarille laji on osunut neljästi, Ranskaan, Tanskaan ja Ruotsiin kerran.

Lajin määrittämisen vaikeudesta kertoo osaltaan se, että Helsingin lintu nähtiin ensimmäisen kerran jo 21. lokakuuta, mutta onnistuttiin määrittämään vasta marraskuussa.

Myöhästeleviä pikkusieppoja tavataan meillä muutamia joka syksy ja ne kannattaa tutkia tavallistakin tarkemmin. Kaikista linnuista ei ehdottoman varmaa lajimääritystä pystytä aina edes tekemään, vaikka apuna olisi lukuisia hyviäkin valokuvia ja muita maastossa nähtyjä tuntomerkkejä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .