Valtamerilintuja kuvaamassa Norjan lintusaarella

Suomessa on tavattu useimmat Euroopassa esiintyvät valtamerilinnut. Meillä ei kuitenkaan ole rannikkoa valtamerillä, joten täällä tällaiset lajit ovat satunnaisia harvinaisuuksia. Niinpä niiden kuvaaminen on Suomessa lähes mahdotonta, joten miksi siis yrittää väkisin, kun asioita voi tehdä helpomminkin. Alkukesän pohjoisen retkellä päätimme kollegan kanssa uhrata yhden retkipäivän Norjan lintusaarelle. Varanginvuonon suulla on Vardön kunta ja sen vieressä Hornöyan lintusaari. Saarelle pääsee muutamassa minuutissa laivakyydillä. Viimeinen paluukyyti lähtee kello 17, mutta tarvittaessa saarella voi myös yöpyä majakalla. Valitsimme neljän tunnin kuvaussession ja kävimme töihin.

Saarella kulkee merkitty polku, jolta ei saa poiketa lintujen pesimäaikana. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ongelma, sillä lintuja pesii kaikkialla, eivätkä ne ole juuri välitä turisteista. Tavallisimmat pesivät lajit ovat etelän- ja pohjankiisla, ruokki, lunni, karimetso ja pikkukajava. Luoto- ja lapinkirvisiä tavataan muutamia pareja, lisäksi saarella pesii ainakin harmaa- ja merilokkeja. Polun varrelta saa helposti kuvia pesillä olevista linnuista. Hautovat emot vaihtavat välillä vuoroja ja näin molemmat pääsevät välillä merelle ruokailemaan. Myöhemmin kesällä emot tuovat mereltä kalaa pesillä oleville poikasille. Kiipeämällä rinnettä ylöspäin tarjoutuu sen päällä mainio tilaisuus lentokuvaukseen. Ilmassa käy melkoinen vilske, kun emot käyvät kalassa. Lentäviä lintuja on ilmassa sadoittain, joten kuvauskohteista ei ole pulaa. Mikäli yksi karkaa, on seuraava jo etsimessä. Taustalla vellova meri tarjoaa kiusallisen hyvin kontrastieroja ja turhan usein karkaa automaattitarkennus meren aaltoihin. Parhaiten tuntui toimivan muutaman tarkennuspisteen asetus, jolloin lentävän linnun sai paremmin pysymään tarkennuksen piirissä. Pistetarkennus vaatii melko tuulettomia oloja ja lyhyttä kuvausetäisyyttä.

Kymmenien tuhansien lintujen joukko saa aikaan melkoisen kakofonian, joten paikalla säännöllisesti vierailevien petolintujen havaitseminen on hankalaa. Onnekkaimmat ovat tavoittaneet kuviinsa tunturihaukan. Lintujen suunnaton määrä aiheuttaa myös muita ongelmia. Jatkuva ilmaliikenne saa aikaan sen, että taivaalta kirjaimellisesti sataa lintujen ulostetta. Nytkin tämän ja tuulen seurauksena molempien kameroiden etulinssit piti paikan päällä kertaalleen puhdistaa täysosuman jäljiltä. Neljässä tunnissa sai kalustoa liattua enemmän kuin normaalioloissa neljässä vuodessa. Näistä pienistä epäkohdista huolimatta paikka on aivan uskomaton ja ehdottomasti käymisen arvoinen, vaikka ei kameran ulkoiluttamisesta suuremmin välittäisikään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.