Viimeinen pelastus

Konnevedelle on tuotu raakkuja kuntoutukseen. Ne ahmivat nyt kunnolla ravintoa ja toivottavasti alkavat taas lisääntyä.

Konnevedellä on öisin eläkeläisbileet. Toivoa kuitenkin sopii, että Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusaseman vesialtaissa olisi myös lisääntymiskykyisiä keski-ikäisiä ”bilettäjiä”. Käynnissä on nimittäin erittäin uhanalaisiksi käyneiden jokihelmisimpukoiden eli raakkujen pelastusoperaatio. Jyväskylän yliopiston professori Jouni Taskinen kuvaa operaatiota viimeiseksi mahdollisuudeksi pelastaa eteläisen Suomen merkittävien raakkujokien kannat.

Konnevedelle tuotiin loka–marraskuussa 2016 noin 110 raakkua Uudeltamaalta Mustionjoesta ja noin 150 raakkua Pohjanmaalta Ähtävänjoesta. Aiemmin syksyllä raakkuja tutkittaessa oli huomattu, etteivät ne enää tuota toukkia.

– Raakut tulivat Konnevedelle huonossa kunnossa. Ne olivat velttoja eivätkä reagoineet kosketukseen. Niin Mustionjoella kuin Ähtävänjoella oli ollut suuri raakkukuolleisuus, Taskinen kertoo.

Konnevedellä yritetään kuntouttaa raakkuja ja sitä kautta elvyttää eteläsuomalaista kantaa Norjan mallin mukaan. Norjassa on huomattu, että kasvatusaltaissa ruokitut raakut on saatu lisääntymään jopa luonnonoloja paremmin.

Konneveden tutkimusasemalla raakut elävät optimioloissa vedenlaadun, pohjaolosuhteiden ja ravinnon osalta. Tutkimushallin vuorokausirytmi noudattelee ulkoista valonmäärää ja vesi tulee altaisiin kansallispuiston järvestä. Raakut ahmivat nyt hyvällä ruokahalulla Yhdysvalloista tuotua kasviplanktonia.

– Ne ovat todellakin tankanneet itseään. Niillä on ollut nälkä, raakkuja ruokkiva Jyväskylän yliopiston harjoittelija Hanna Suonia sanoo.

Suonian mukaan jo ensimmäisten kuukausien aikana raakkujen liikeaktiivisuus on kasvanut ja reagointi kosketukseen muuttunut toivotulla tavalla.

EU Life IP Freshabit -hankkeen rahoituksella tehtävän pelastusoperaation tavoitteena on saada raakut lisääntymään kotijoissa.

Taskinen arvioi, että kaiken onnistuessa Konneveden raakut tuottaisivat toukkia tulevana syksynä. Toukat on tarkoitus istuttaa laitoksella lohikalojen kiduksille, ja kesällä 2018 ne olisivat kypsiä irrottautumaan kaloista altaan pohjille. Sen jälkeen pienet raakunpoikaset vietäisiin takaisin kotijokeensa tai niitä kasvatettaisiin suuremmiksi laitosoloissa.

– Meillä on merkkejä siitä, että nämä raakut olisivat lisääntymiskykyisiä. Niistä on saatu siittiöitä ja munasoluja on vapautunut, Suonia kertoo.

Kun suomalaiset joet eivät voi hyvin, raakut katoavat niistä. Jokihelmisimpukka kertoo siis ympäröivästä elinympäristöstä enemmän kuin oman tarinansa verran. Useiden tuhansien raakkuyksilöiden kannat ovat huvenneet joitakin Pohjois-Suomen jokia lukuun ottamatta satojen simpukoiden kannoiksi. Taustalla on vesien laadun heikkeneminen ihmisen toimien takia.

Pahimpia ongelmia ovat taimen- ja lohipopulaatioiden taantuminen sekä jokien pohjasoran liettyminen. Jokien kohonneet ravinne- ja kiintoainekuormitukset ovat raakuille myrkkyä.

– Kun raakut voivat hyvin, joen vesi ja muu eliöstö voi hyvin. Raakut ovat erinomaisia indikaattoreita vesistöjen laadusta, Suonia kuvaa.

Raakut tarjoavat hyödyllisiä palveluja joen ekosysteemiin. Raakku käyttää ravinnokseen vedessä olevaa planktonia ja kasviorgaanista ainetta. Se sylkäisee osan siitä pois limapallona, ja vesihyönteisten toukat syövät näitä palleroita. Runsas toukkien määrä puolestaan takaa lihavat ajat lohikaloille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.