Villisiat lisääntyvät ja perivät maan

Yhdysvaltain tulevan presidentin Donald Trumpin kerrotaan sanoneen, että ilmastonmuutos on kiinalaisten salajuoni. Lehtitietojen mukaan hän aikoo myös irrottaa Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta.

Jos Trump on oikeassa ja ilmastomuutos vain kiinalaisten alulle panema väite, meillä ei ole mitään hätää.

Mutta jos Trumpin puheet olivatkin muuta kuin vaalipuheita, silloin meillä on syytä huoleen.

Suurin osa ilmastontutkijoista pitää maapallon lämpenemistä tosiasiana ja se kytketään ilmaston hiilidioksidipitoisuuden lisääntymiseen ja ns. kasvihuoneilmiöön. Auringon säteily pääsee esteettä maan pinnalle, mutta lämpösäteily ei pääse entiseen tapaan takaisin avaruuteen ja siksi keskilämpötila maapallolla nousee.

Joku siitä kärsii ja toinen puolestaan hyötyy. Ilmastonmuutos ei tiettävästi vaikuta mitenkään siihen, kouriiko presidenttiehdokas naisia, mutta kiistattomasti se näyttää vaikuttavan siihen, että ilmastomuutoksen myötä villisiat porskuttavat.

Mitä vähemmän maassa on routaa talvella, sitä paremmin villisika menestyy. Lumen määrä ei sitä juuri hidasta. Viisi vuotta sitten Suomen villisikakannan arvioitiin olevan noin 200 yksilöä, kuluvan vuoden kevättalvella jo yli 1 000.

Ruotsissa villisikoja karkasi luontoon sikatarhasta noin 40 vuotta sitten, ja nyt kanta naapurimaassamme on jo yli 30 000 yksilöä. Suomen luontoon villisikoja on päässyt tarhoista, mutta meille vaeltaa myös luonnonvaraisia eläimiä Venäjältä. Saamme kokea Ruotsin kehityksen.

Villisika on hämmästyttävä eläin. Emakko voi pyöräyttää maailmaan toistakymmentä porsasta kerrallaan. Karju voi kasvaa lähes 300-kiloiseksi, jolloin se alkaa olla jo sellainen voimanpesä, ettei sitä pysäytä oikeastaan mikään.

Karju voi suojata laumaansa esimerkiksi jättäytymällä susilauman eteen, jotta emakot ja porsaat pääsisivät pakoon. Se joutuu taistelemaan omasta hengestään, eikä saa muuta palkintoa kuin sen, että karjun kourimat emakot saavat uuden mahdollisuuden.

Villisian kärsä on tehokas kuin lapio: otus pystyy kyntämään kärsällään jopa jäistä maata.

Myös ulkomuoto pettää. Villisika ei ole kömpelö vaan nopea ja kestävä juoksija. Vaikka se väistää ihmistä, se ei vahingoittuneena kaihda puolustautua. Tällöin eläin on oikeasti hengenvaarallinen sekä koirille että ihmisille.

Jokainen Asterixia lukenut tietää, että villisian lihasta saa herkullista syötävää. Obelixin vatsassa oli aina yhden sian kokoinen tyhjä tila. Tuleeko villisiasta siis riistatalouteemme uusi rikkaus? Jos ruotsalaisilta tai virolaisilta kysyttäisiin, niin tulee, mutta samalla myös riesa.

Se muuttaa ekosysteemiä ja lajien välisiä suhteita sekä vaikeuttaa maanviljelyä.

Metsästäjätahot eivät malta olla järjestämättä talviruokintaa ja vauhdittamatta kannan lisääntymistä. Siinä onkin uusi konfliktinsiemen.

Toivon hartaasti, että Trumpin puheet olivat vaalipuheita ja hän puolustaa pontevasti Pariisin ilmastosopimusta.

Ei sillä, että minulla olisi jotain villisikoja vastaan.

Kirjoittaja on Metsähallituksen erätalousjohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Erä ja luonto

Luontokuvaaja pääsi pitkän talven jälkeen ulkotöihin: Jussi Murtosaaren tikkasavotassa yhteisymmärrys kuvauskohteiden kanssa syntyi varsin helposti

Lumihiutaleet näyttävät samanlaisilta, vaikka niissä on pieniä eroja – vain laboratoriossa on onnistuttu luomaan identtisiä hiutaleita

Miksi pohjantikka tekee havupuihin pieniä reikiä? Miksi lumettomassa metsässä on talvellakin vihreää? Asiantuntijat vastaavat

Lauri Ijäs tuntee Petäjäveden Urrian kolmion eläinlajit, mutta tänä talvena riistajälkien laskentaa Keski-Suomessa kiusaa lumipula

Luontokuvaaja otti kesästä kaiken irti: Suomen suurin ja komein vesiperhonen, jatulisirvikäs, suostui pitkän odotuksen jälkeen Jussi Murtosaaren kuvattavaksi

Lukija ihmetteli kummallista kuhinaa kukkaruukussa vehkapalmun juurella – Jyväskylän yliopiston tutkijatkin ihmettelivät pulleita pötkäleitä

Tero Linjama on äänittänyt lähes kaikkien Suomessa pesivien lintujen laulua – kiinnostusta tallenteisiin on Yhdyvalloissa asti

Sinitiainen oli vielä 1800-luvulla harvinainen näky, mutta nyt se on lintulautojen vakiovieras

Viime syksyn tikkavaellus toi Keski-Suomeen tuhansia nokankoputtajia idän ja kaakon suunnalta

Luontokuvaaja ikuisti karhujen köyrinnän juuri oikeaan aikaan Suomussalmella – homma alkoi kääntyä nautinnosta nääntymyksen puolelle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.