Villisiat lisääntyvät ja perivät maan

Yhdysvaltain tulevan presidentin Donald Trumpin kerrotaan sanoneen, että ilmastonmuutos on kiinalaisten salajuoni. Lehtitietojen mukaan hän aikoo myös irrottaa Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta.

Jos Trump on oikeassa ja ilmastomuutos vain kiinalaisten alulle panema väite, meillä ei ole mitään hätää.

Mutta jos Trumpin puheet olivatkin muuta kuin vaalipuheita, silloin meillä on syytä huoleen.

Suurin osa ilmastontutkijoista pitää maapallon lämpenemistä tosiasiana ja se kytketään ilmaston hiilidioksidipitoisuuden lisääntymiseen ja ns. kasvihuoneilmiöön. Auringon säteily pääsee esteettä maan pinnalle, mutta lämpösäteily ei pääse entiseen tapaan takaisin avaruuteen ja siksi keskilämpötila maapallolla nousee.

Joku siitä kärsii ja toinen puolestaan hyötyy. Ilmastonmuutos ei tiettävästi vaikuta mitenkään siihen, kouriiko presidenttiehdokas naisia, mutta kiistattomasti se näyttää vaikuttavan siihen, että ilmastomuutoksen myötä villisiat porskuttavat.

Mitä vähemmän maassa on routaa talvella, sitä paremmin villisika menestyy. Lumen määrä ei sitä juuri hidasta. Viisi vuotta sitten Suomen villisikakannan arvioitiin olevan noin 200 yksilöä, kuluvan vuoden kevättalvella jo yli 1 000.

Ruotsissa villisikoja karkasi luontoon sikatarhasta noin 40 vuotta sitten, ja nyt kanta naapurimaassamme on jo yli 30 000 yksilöä. Suomen luontoon villisikoja on päässyt tarhoista, mutta meille vaeltaa myös luonnonvaraisia eläimiä Venäjältä. Saamme kokea Ruotsin kehityksen.

Villisika on hämmästyttävä eläin. Emakko voi pyöräyttää maailmaan toistakymmentä porsasta kerrallaan. Karju voi kasvaa lähes 300-kiloiseksi, jolloin se alkaa olla jo sellainen voimanpesä, ettei sitä pysäytä oikeastaan mikään.

Karju voi suojata laumaansa esimerkiksi jättäytymällä susilauman eteen, jotta emakot ja porsaat pääsisivät pakoon. Se joutuu taistelemaan omasta hengestään, eikä saa muuta palkintoa kuin sen, että karjun kourimat emakot saavat uuden mahdollisuuden.

Villisian kärsä on tehokas kuin lapio: otus pystyy kyntämään kärsällään jopa jäistä maata.

Myös ulkomuoto pettää. Villisika ei ole kömpelö vaan nopea ja kestävä juoksija. Vaikka se väistää ihmistä, se ei vahingoittuneena kaihda puolustautua. Tällöin eläin on oikeasti hengenvaarallinen sekä koirille että ihmisille.

Jokainen Asterixia lukenut tietää, että villisian lihasta saa herkullista syötävää. Obelixin vatsassa oli aina yhden sian kokoinen tyhjä tila. Tuleeko villisiasta siis riistatalouteemme uusi rikkaus? Jos ruotsalaisilta tai virolaisilta kysyttäisiin, niin tulee, mutta samalla myös riesa.

Se muuttaa ekosysteemiä ja lajien välisiä suhteita sekä vaikeuttaa maanviljelyä.

Metsästäjätahot eivät malta olla järjestämättä talviruokintaa ja vauhdittamatta kannan lisääntymistä. Siinä onkin uusi konfliktinsiemen.

Toivon hartaasti, että Trumpin puheet olivat vaalipuheita ja hän puolustaa pontevasti Pariisin ilmastosopimusta.

Ei sillä, että minulla olisi jotain villisikoja vastaan.

Kirjoittaja on Metsähallituksen erätalousjohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.