Voivatko ötökät osoittaa mahdollisia kosteusongelmia talojen rakenteissa? Asiantuntija vastaa – luontopalstalla pohditaan myös haavan kohtaloa

Kotihiiri on yksi maailman laajimmalle levinnyt nisäkäslaji. Se on tiukasti ihmisen seuralainen. Suomessa kotihiiriä voi tavata sieltä, missä on pysyvää ihmisasutusta.

Kuvittelin jo hetken, että kotihiirelle käy, kuten pölypunkeille, eli se katoaa maatilojen vähentyessä ja yleisen siisteyden lisääntyessä. Kotihiiri vaikuttaa kuitenkin olevan yleinen vieras niin kaupungeissa kuin maaseudulla.

Luonnonvarakeskus on selvittänyt maatilojen jyrsijöitä ja niissä esiintyviä tauteja yhdessä Eviran kanssa. Yleisin tiloilta löytyvä jyrsijä näyttäisi olevan metsähiiri, mutta hyvänä kakkosena tulee kotihiiri. Kolmelta tilalta neljästä löytyy kotihiiriä.

Ominaista kotihiirille on se, että niitä saadaan loukkuun pelkästään rakennusten sisätiloista tai ulkoa aivan seinän viereltä. Jo muutaman metrin päässä rakennuksesta laskee hiiren loukkuun menon todennäköisyys huomattavasti. Loukkuun menneen kotihiiren tunnistaa jo hyvän matkaa ennen loukkuun kurkistamista. Sen ammoniakkimainen haju on todella voimakas ja pitkään kestävä.

Ötökät kosteusmittareina?

Luontopalstalla on useasti kirjoitettu sisätilojen moninaisista selkärangattomista. Tavallisesti ihmiset ovat perin huolissaan ötököiden ilmaantuessa samaan osoitteeseen. Onko alivuokralaisista jotain haittaa tai jopa uhkaa terveelliselle kotoilulle?

Eräs paljon pohdittu asia on, voivatko ötökät osoittaa mahdollisia kosteusongelmia talojen rakenteissa? Useat pikkuruiset otukset viihtyvät nimenomaan kosteissa tiloissa, kuten kylpyhuoneissa ja talojen kellarikerroksissa. Ne myös käyttävät ravinnokseen kosteita oloja tarvitsevia sieniä ja homeita. Tällaisia eläimiä ovat esimerkiksi monet hyppyhäntäiset ja jäytiäiset. Onko siis edessä remontti, jos näitä otuksia alkaa vilistä nurkissa?

Savolaisen tyylin mukainen häilyvä vastaus sopii tällaiseen tilanteeseen oikein hyvin. Taustalla voi olla rakenteissa piilevä normaalia korkeampi kosteus tai sitten ei. Mikroskooppisen sienikasvuston ja edelleen sitä syövien ötököiden menestymiseen kun voi riittää vain hieman tavallista korkeampi ilmankosteus.

Joka tapauksessa paikkojen kunnon ja ilmanvaihdon toimivuuden tarkistus kannattaa tehdä ötököiden runsastuessa, onhan se syytä tehdä säännöllisesti muutoinkin.

Hirvi kaluaa haavat

Harva kummastelee haavan kohtaloa. Haapapöpelikköä on pientareet ja avohakkuut väärällään. Metsätalousmaalta haavan taimet kuitenkin raivataan pois, ja muualta ennen kaikkea hirvet kaluavat taimet. Siksi suurista haavoista on pulaa jopa luonnonsuojelualueilla.

Haapa on monimuotoisuudelle tärkeä puu. Kymmenet eliölajit ovat erikoistuneet elämään elävillä tai kuolleilla haavoilla. Tikat nakuttavat koloja, joissa liito-orava kortteeraa. Kuoriaiset kaivavat käytäviään kaarnan alle. Perhostoukat kalvavat lehtiä. Sammalet, jäkälät ja käävät kirjovat runkoa.

Laura Tuominen Jyväskylän yliopistosta tutki opinnäytetyössään hirvien laidunnusta luonnonsuojelualueilla Keski-Suomessa. Haapojen määrä vaihteli paljon. Keskikokoisia ja järeitä haapoja oli vähän, ja monin paikoin myös taimista oli pulaa. Hirven hampaanjäljet löytyivät monesta taimesta.

Jos hirvet, kauriit ja jänikset syövät kaikki taimet suojelualueilta, tulevaisuudessa ei ole suuria eläviä eikä kuolleita haapoja. Luonnon monimuotoisuus kärsii väistämättä.

 

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .