Kyykkämisestä on tullut kultti –  moni on unohtanut, miten kyykkyyn mennään

Kyykky on yksi ihmisen perusliikemalleista ja siksi sinne pääseminen on suositeltavaa. Fysioterapeutti ja fysiikkavalmentaja Jari Tapio on nähnyt vastaanotollaan lukuisia ja kaikenikäisiä ihmisiä, joilta kyykkyyn meneminen ei syystä tai toisesta onnistu lainkaan.

– Olen nähnyt 14-vuotiaita, jotka kaatuvat heti selälleen, kun yrittävät kyykkyä, Tapio kertoo.

Tapion mukaan joskus ihmisen kehon mittasuhteissa ja anatomiassa on seikkoja, jotka vaikeuttavat kyykkyyn pääsemistä. Pääsääntöisesti on kuitenkin niin, että ihminen on unohtanut, miten kyykkyyn mennään. Kun keho yrittää mennä liikelaajuuksiin, joita se ei ole käyttänyt pitkään aikaan, hermosto ikään kuin lukitsee nivelet.

– Harvat fyysiset jutut tuntuvat välittömästi kauhean mukavilta. Joku kokee sen kipuna, joku kokee jäykkyytenä. Silloin ei pidä säikähtää pieniä kiputuntemuksia, hermosto on vähän kuin ylisuojeleva äiti, Tapio sanoo.

Kyykkytaidon puuttumisesta ei kannata fysioterapeutin mukaan huolestua, mutta sitä kannattaa ilman muuta lähteä harjoittelemaan. Seinästä tai kaiteesta voi ottaa tukea ja kuulostella, missä tuntee kipua, kiristystä tai painetta kyykistyessä. Pienet nousujohteiset harjoitusmäärät tuottavat tulosta.

– Pian hermosto huomaa, että eihän tämä olekaan paha juttu, Tapio sanoo.

Hänen mukaansa kyykyn sisällyttäminen arkeen on hyvä tapa. Lattialle tipahtaneen tavaran voi koittaa nostaa kyykkäämällä, eikä suorilla jaloilla.

 

Monesti ihmiset, jotka joutuvat kyykkäilemään arkielämässä, pääsevät kyykkyyn paremmin kuin vaikka urheilijat.

– Osa asiakkaista kyykkäilee salilla painojenkin kanssa ja heillä on hyvä kyykkytekniikka. He kuitenkin pääsevät vain yhdessä asennossa kyykkyyn. Ideaalia olisi, että pystyisimme menemään monenlaisissa asennoissa kyykkyyn, Tapio sanoo.

Miksi kyykkyyn sitten on hyvä päästä? Tapion mukaan se on hyödyllistä nivelille. Ja monet asiat arjessa vaativat kyykkyyn pääsemistä.

– Kun nivelen liikelaajuus pysyy täytenä, niin se vaikuttaa siihen, kuinka meidän nivelemme toimivat. Kansankielellä siis syväkyykky vähän niin kuin voitelee niveliä, Tapio selittää.

Tapion mukaan nyt on vallalla ”kyykkyajattelu”, voitaisiin puhua jopa kyykkybuumista. Monet ihmiset ovat Suomessakin ottaneet selvää kyykkäämisen ja kyykyssä olemisen terveysvaikutuksista.

– Kyykkämisestä on tullut kulttikin osittain. Niin kuin kaikki asiat, sekin saattaa mennä joskus vähän liian pitkälle. Joidenkin mielestä joka paikassa pitäisi istumisen sijaan olla syväkyykyssä, en minä nyt ihan sitä ajatusta allekirjoita, Tapio sanoo.

Fysioterapeutti näkee kyykkybuumin osana ihmisten kiinnostusta katsoa taaksepäin evoluutiossa.

– On ruokavalioita, joista käytetään nimitystä kivikautinen ruokavalio. Samalla tavalla kyykky on ollut aikanaan ihmisen luontainen lepoasento ja joissain kulttuureissa sitä käytetään edelleen sillä tavalla. Ihmiset haluavat ehkä erottua ja luoda jotain erilaista. Mutta minun mielestäni on ihan ok joskus istuakin, Tapio sanoo.

Lopuksi Tapio haluaa vielä kumota yhden kyykkäämiseen liittyvän myytin. Monilla on käsitys, että polvet eivät saisi mennä varpaiden yli. Tämä on Tapion mukaan ”aika iso väärinymmärrys.”

– Jos haluamme tehdä sellaista kyykkyä, missä selkä pysyy kutakuinkin pystysuorassa, silloin on pakko työntää polvia yli varpaiden, että emme kaadu selälleen. Moni ajattelee, että se on vaarallista polville, mutta ei se ole.

 

Kunto Kuopion fysioterapeutti Iiro Maukonen pitää kyykkyä perustaitona, joka kaikenikäisten olisi hyvä hallita. Liike vahvistaa muun muassa polviniveltä tukevia lihaksia ja sen tähden esimerkiksi polven nivelrikosta kärsivän ei tarvitse tai kannata vältellä kyykkyjen tekemistä.

– Heti polvileikkauksen jälkeen ei pysty tekemään kunnolla kyykkyjä. Kyykkyharjoittelu on kuitenkin tärkeä osa polvivamman kuntoutusta, Maukonen sanoo.

Maukonen arvioi, että kaikki hänen asiakkaansa pääsevät jollain tavalla kyykyyn. Harva pystyy kuitenkaan menemään oikeaoppiseen syväkyykkyyn.

– Siihen vaikuttaa niin moni asia, kuten nilkkojen, lonkkien ja selän liikkuvuus.

Maukonen muistuttaa, että aina ei tarvitse lähteä salille, jos haluaa kuntoilla kyykäten.

– Kotona sohvat, tuolit ja pöydät voi ottaa avuksi ja tueksi asennon hallitsemiseksi, hän vinkkaa.

Kyykyt jaetaan usein syvyyden mukaan neljään osaan. Niiauskyykyssä polvet koukistavat vain hieman ja puolikyykyssä polvet ovat 90 asteen kulmassa. Voimannostokyykyksi kutsutaan asentoa, jossa reisiluu on samassa linjassa lattian kanssa ja syväkyykyssä takapuoli melkein hipoo lattiaa.

Kyykkyä käytetään usein lihasvoimaharjoituksena. Aktiiviliikkuja saa fysioterapeutti Jari Tapion mukaan parhaan hyödyn mahdollisimman syvästä kyykystä, kuitenkin niin, että kokee itse kyykyn olevan hallinnassa.

– Kannattaa pyrkiä siihen, että reisiluu kävisi ainakin vaakatasossa tai menisi pikkaisen alle, Tapio sanoo.

Mikäli treenaaja haluaa painottaa takareisiä ja pakaroita, voi kyykyssä nojata enemmän eteenpäin.

Korkeat kyykyt ovat enemmän kilpaurheilijoiden juttu. Niillä haetaan esimerkiksi maksimaalista suorituskykyä hyppäämiseen.

– Kun tekee syvemmän kyykyn, jännitysaika lihaksella on jokaisella toistolla pidempi. Jännitysaika isolta osalta määrittelee esimerkiksi lihaskasvua.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .