Metsä ja jooga – molemmat kuuluvat kaikille

Jooga palaa ikään kuin juurilleen, kun sitä harjoittaa luonnon helmassa.

Metsän terveysvaikutuksista on puhuttu viime vuosina paljon, ja jooga puolestaan saa uusia suuntauksia jatkuvalla syötöllä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistää? Miksi joogaa harrastavan kannattaisi mennä metsään tai metsässä samoilevan joogata?

 

Moni on tottunut joogaamaan vain sisätiloissa ja usein urbaanissa ympäristössä, huomauttaa kesäkuussa ilmestyneen Metsäjooga-kirjan kirjoittaja Mia Jokiniva. Muinoin Intiassa joogaa harjoitettiin keskellä luontoa ja kaukana asutuksesta.

– Aistijärjestelmä saa aivan uusia ulottuvuuksia ja elinvoimaa, kun joogan vie luontoon. Ihan samoista liikkeistä, joita on tottunut tekemään joogastudiolla, löytää paljon uutta. Tietoisuus omasta kehosta, mielestä ja toki myös ympäristöstä tulee erilaiseksi.

Joogan harrastajalle uudet alustat tuovat erilaista näkökulmaa: tee vaikkapa Tähystävä Tapio (kuvassa) kaatuneella puunrungolla tasapainoillen tai asetu selällesi kiven päälle niin, että myös pääsi ja niska lepäävät.

 

Metsässä samoilijaa kirja pyytää pysähtymään – vaikkapa 20 minuutiksi tai tunniksi – ja ryhtymään luovaksi ympäristön kanssa.

– Kutsun tätä metsään osallistumiseksi. Ei vain kuljeta metsän läpi vaan nähdään kivet, puut ja luonnonmuodot ja ollaan vuorovaikutuksessa niiden kanssa, Jokiniva sanoo.

20 vuotta joogan parissa työskennellyt Jokiniva ajattelee, että jooga kuuluu kaikille. Suomessa myös metsä on jokamiehenoikeuksien myötä yhteistä hyvää, eikä suomalaisen kotiovelta ole kuin keskimäärin 200 metriä metsään.

Jos metsässä liikkuminen on jäänyt vähäiseksi, niin Jokiniva kehottaa katsomaan tuttua lähimetsää uusin silmin. Toinen vaihtoehto on lähteä kokeneemman metsässä liikkujan mukaan.

– Usein nälkä kasvaa syödessä: voi tulla sisäsyntyinen halu käydä vähän pidemmällä, nähdä vähän erilaisempia maastoja. Niin ainakin oma tarinani kaupunkilaisena on edennyt.

 

Jokinivalle joogassa rakkaimmaksi osaksi on noussut sen filosofia.

– Jooga on paljon muutakin kuin asanaa eli liikkeitä, mutta länsimaissa tunnetaan usein vain ne. Myös esimerkiksi vanhojen tekstien tutkiminen, eettisen elämän pohdiskelu, hengitystekniikat ja mielen harjoitteet kuuluvat joogaan.

Metsän terveysvaikutusten, metsäsuhteen ja joogaliikkeiden lisäksi kirja pureutuu Kalevalan ja intialaisen joogakulttuurin mytologioihin.

– Kolmikossa Ilmarinen–Lemminkäinen–Väinämöinen on paljon samaa kuin Brahmassa, Vishnussa ja Shivassa, Jokiniva tuumaa viitaten hindulaisuudessa esiintyvän jumaluuden kolmeen eri puoleen.

Jokiniva on taustaltaan kulttuuriantropologi, ja hän on perehtynyt eri kansojen mytologioihin monta kymmentä vuotta.

– Jotain jännän ylikulttuurista näissä tietyissä arkkityypeissä on, kun ne näyttävät pulpahtelevan aika samanlaisina esiin eri puolilla maailmaa.

 

Joogaliikkeet ovat Jokinivan kirjassa monelle joogan harrastajalle tuttuja, mutta monet niistä on nimetty uusiksi. Esimerkiksi puuasentoa kutsutaan Ikihongaksi. Liikkeet on jaoteltu vuodenaikojen mukaan.

– Metsässä tietynlainen suorittaminen ja arvioitavana oleminen sekä oman osaamisen äärirajoilla pinnistely poistuu, Jokiniva uskoo.

Hän muistuttaa myös, ettei rauhoittumisen taito tällä multitaskauksen aikakaudella välttämättä säily harjoittamatta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .