Sisko Eskelisen ensimmäinen synnytys oli hankala, toiseen hän halusi valmistautua – ”En tiennyt, että voisin saada doulan, kun minulla on mies ja ehjä perhe”

Kotkalainen Sisko Eskelinen, 28, oli pelännyt ensimmäistä synnytystään jo etukäteen. Synnytysvalmennukseen osallistuminen ahdisti niin paljon, että hän vain itki. Eskelinen ei pystynyt vierailemaan raskauden aikana edes synnytysosastolla, kuten on tapana.

– En osaa sanoa, mistä pelko johtui.

Synnytys alkoi lopulta rytinällä: supistukset olivat rajut ja sairaalaan tuli kova kiire. Lapsi oli virheasennossa, ja muuten nopeahkon synnytyksen ponnistusvaihe kesti tuskastuttavat kaksi tuntia. Lisäksi synnytysosasto oli tupaten täynnä.

Vaikka mies oli tukena, Eskelisen pelko kasvoi. Hän ajatteli, että ei ikinä enää.

Nyt esikoistytär Tiinu on kaksi ja puolivuotias ja Veikko-vauva nelikuinen. Toinen kerta siis tuli kuin tulikin, mutta sitä varten Eskelinen päätti pyytää itselleen doulaa eli synnytystukihenkilöä.

Ajatus virisi Kotkan keskussairaalan pelkopoliklinikalla.

– En ollut ajatellut, että voisin saada doulan, kun minulla on mies ja ehjä perhe, Eskelinen sanoo.

Ensi- ja turvakotien liitolla on ollut doulatoimintaa Suomessa 1990-luvulta asti. Paikallisyhdistys voi tarjota maksutonta vapaaehtoisdoulaa vain erityistä tukea tarvitseville perheille. Suomessa on vuodesta 2010 asti toiminut myös ammattia harjoittavia doulia, joiden yritystoimintaa näin pyritään turvaamaan.

Sisko Eskelinen otti yhteyttä Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistyksen doulakoordinaattoriin ja sai sitä kautta vapaaehtoisen doulan. Se tuntui hänestä hyvältä.

– Ajattelen, että jos ihminen tekee tätä ilman palkkaa, hänellä on tässä varmasti sydän mukana.

Doulaksi valikoitui kouvolalainen Katja Silander, jolla oli normaalin käytännön mukaan työparina toinen doula. Eskelisen ja Silanderin tapauksessa kävi niin, että heillä sekä kemiat että aikataulut kohtasivat niin hyvin, että lopulta Eskelinen turvautui lähes pelkästään Silanderiin.

– Jo ensimmäinen kohtaamisen jälkeen oli huojentunut olo. Sellainen, että tulen selviämään tästä. Katja osasi sanoa minulle ne sanat, jotka halusin kuulla, Eskelinen sanoo.

Ne sanat olivat nämä: kaikki menee juuri niin kuin pitää.

Eskelinen ja Silander tapasivat pari kolme kertaa ennen synnytystä ja pitivät yhteyttä Whatsapp-ryhmän välityksellä.

Ryhmään kuuluivat molemmat vapaaehtoisdoulat ja Eskelisen lisäksi myös hänen miehensä Timo Eskelinen. Sisko Eskelinen kokee, että ryhmä lähensi puolisoita.

– Minulle ryhmä oli tosi tärkeä myös siksi, sillä sieltä sai nopean vastauksen – ja tarvittaessa jäitä hattuun, hän kertoo.

Toinen synnytys käynnistyi niin, että lapsivedet menivät. Sairaalaan ei ollut samanlaista kiirettä kuin ensimmäisellä kerralla. Eskelinen tunsi olevansa hyvin valmistautunut, ja hän osasi tällä kertaa kuunnella kroppaansa.

Eskeliset lähtivät synnytykseen ilman doulaa, mutta Silander oli kuitenkin puhelimen päässä.

– Oli todella tärkeää, että Katja soitti minulle hetkellä, jolloin en enää itse olisi osannut soittaa. Hän tsemppasi minua, ja koenkin, että toinen synnytys meni hänen ansiostaan paljon paremmin kuin ensimmäinen.

Kun Veikko-vauva syntyi, Timo Eskelinen lähetti tulokkaasta kuvan Silanderille. Se oli sykähdyttävä hetki myös doulalle, joka iloitsi siitä, että pariskunta pärjäsi synnytyssalissa ilman häntä. Silanderille se oli Eskelisten kohdalla osoitus onnistuneesta doulauksesta.

– Oli ihana kuulla, että kaikki oli hyvin. Ei tällaista työtä voi tehdä niin, etteivätkö tunteet olisi mukana, Silander sanoo.

Perheen ja doulan yhteydenpidon ei tarvitse päättyä synnytykseen. Whatsapp-ryhmä toimii jopa puolisen vuotta tämän jälkeen. Jos perhe jostakin syystä tarvitsee ulkopuolista tukea myöhemmin, doula auttaa perhettä avun piiriin.

– Tyhjän päälle ei jätetä ketään.

Doula kulkee mukana tarvittavan matkan

Kolmen lapsen äiti Katja Silander, 43, on toiminut doulana kaksi vuotta. Hänestä on hienoa, että vapaaehtoistyö joustaa hänen omien aikataulujensa mukaan. Silanderilla on lasten lisäksi ansiotyö hoidettavanaan ja aikaa vieviä harrastuksia.

– Otan toimeksiantoja vastaan sen mukaan, mitä ehdin tehdä, Silander sanoo.

Doulaa toivovan äidin ja perheen tarpeet vaihtelevat suuresti. Jotkut haluavat tukea raskauden eri vaiheisiin, toiset synnytykseen. Silander näkee raskauden ja synnytyksen prosessina, jossa doula voi kulkea mukana eri pituisen matkan. Suhde ei ole epäonnistunut, vaikka se päättyisi ennen lapsen syntymää.

Silander on ennättänyt toimia vapaaehtoisena doulana viidelle äidille ja olla mukana yhdessä synnytyksessä.

– Se oli hieno kokemus. Pääsin näkemään, miten äiti voimaantui synnytyksen aikana, hän sanoo.

Silander muistuttaa, että synnytys on naiselle usein ensimmäinen kokemus tilanteesta, johon ei pysty itse suoraan vaikuttamaan. Silander kokeekin, että hänen tärkein tehtävänsä on luoda uskoa synnyttäjään. Lääketieteelliseen puoleen hän ei saa ottaa kantaa, mutta äidin henkistä kanttia hän voi vahvistaa.

Yleisin syy synnytystukihenkilön hankkimiseen on synnytyspelko. Toisinaan tarvitsija voi olla ensisynnyttäjä, toisinaan uudelleensynnyttäjä. Yksinodottaja voi toivoa doulaa tuekseen, mutta yhtä lailla tulevalla äidillä voi olla kotona puoliso, joka ei kenties vielä tiedä, lähteäkö mukaan synnytykseen vai ei.

Yhtenä syynä doulan hankkimiseen voi olla se, että äiti haluaa suojella parisuhdettaan ja säästää puolisonsa jatkuvalta raskaus- ja synnytyskeskustelulta.

– Puoliso kaipaa vaimoaan myös naisena, ei vain äitinä. Mies saattaa myös pelätä menettävänsä vaimonsa lapselle, Silander sanoo.

Hänen mielestään parisuhteen vaaliminen jo raskausaikana on fiksua, onhan parisuhde tulevan vauvan koti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .