Uimahallin vakiokävijä Sisko, 41, ei ole koskaan häpeillyt kilojaan – Kehoja on kaikenlaisia, ja ne kaikki mahtuvat uimahalliin

Leena, 65, on ollut vesipeto koko elämänsä.

Vuosien mittaan kertynyt ylipaino ei ole ollut esteenä sille, etteikö hän olisi kehdannut mennä uimahalliin. Joskus joku lapsi on saattanut huomauttaa hänelle hänen koostaan, mutta Leena ei ole sitä hätkähtänyt.

– En ole koskaan ajatellut, miltä näytän. Minä olen tällainen ja joku toinen on toisenlainen, hän toteaa.

Samoilla linjoilla on Sisko, 41. Vaikka ylimääräistä painoa on kertynyt, hän ei mieti, miltä vesijuoksuvöineen näyttää.

– Eikä kukaan ole koskaan sanonut minulle mitään ikävää.

Vaikka ylipainoon ei liitykään häpeää, se on kuitenkin niin henkilökohtainen asia, etteivät Leena ja Sisko esiinny tässä jutussa omilla nimillään.

Liikuntaneuvoja Eila Vanhala on työssään huomannut, että ihmiset suhtautuvat ylimääräisiin kiloihinsa eri tavoilla. Osa häpeilee niitä, osa on sinut itsensä kanssa.

– Häpeän tunteet ovat kuitenkin melko yleisiä. Moni pelkää tulevansa loukatuksi ja epäröi, voiko ”tämän kokoisena” mennä halliin. Jotkut ovat herkempiä kuin toiset, Vanhala sanoo.

Hän sanoo ymmärtävänsä nämä tunteet, etenkin, jos on joskus joutunut kuulemaan loukkaavia kommentteja painostaan. Vanhala rohkaisee ja kannustaa neuvontaan tullutta asiakasta. He pohtivat yhdessä muita mieleisiä tapoja liikkua.

– Uimahalliin menon kynnystä voi madaltaa pyytämällä kaverin mukaan tai tarkistamalla, onko omassa kunnassa esimerkiksi XXL-ryhmien vesiliikuntaa. Nämä tunnit järjestetään usein uimahallin aukioloaikojen ulkopuolella, Vanhala sanoo.

Ujo uimari voi ajoittaa käyntinsä sellaisella ajalle, jolloin hallissa on hiljaista, eli aamuun ja päivään.

Vanhala muistuttaa asiakkaitaan myös siitä, että ellei vesiliikunta ole oma juttu, arkiliikuntaa voi ainakin lisätä. Tärkeintä on, että tekeminen on mielekästä.

Sisko harrastaa vesiliikunnan lisäksi muun muassa kävelyä ja pyöräilyä mutta pitää vesielementtiä erityisen sopivana ylipainoiselle.

– Vesi sekä kannattelee että tuo vastusta, eikä uiminen rasita niveliä, 16 kiloa vuoden aikana keventynyt Sisko sanoo.

Pelkällä liikunnalla kilot eivät ole lähteneet, vaan yhtä tärkeässä roolissa Sisko pitää ruokavaliota.

– Jos olisin jättänyt uimahallin väliin, olisin jäänyt ilman monia sosiaalisia kontakteja ja niistä syntyvää hyvää fiilistä.

Myös Leena iloitsee uintiharrastuksen ansiosta saamistaan uusista ihmissuhteista.

– Meitä on 8–15 vesijumpassa tavannutta naista, jotka kokoonnumme säännöllisesti, vaikka kyseinen ryhmä ei enää meitä yhdistäkään.

Liikuntaneuvoja Eila Vanhala on huomannut, että toisinaan hallikammon todelliseen syyhyn voi olla vaikea päästä käsiksi. Syynä ei välttämättä ole kainostelu, vaan kyse voi olla siitä, ettei liikkuminen kiinnosta muutenkaan.

– Intoon vaikuttavat aikaisemmat kokemukset, oma liikkumishistoria, sairaudet ja senhetkiset voimavarat, Vanhala sanoo.

Joskus ajatus vesijuoksuvyöstä voi tuntua ahdistavalta.

– Silloin suosittelen laittamaan yhden tai kaksi uimapötkylää selän takaa kainaloiden alle. Niiden avulla voi vesijuosta pystyasennossa. Tykkään itsekin käyttää sellaista liikuntavälineenä järvessä pulikoidessani, Vanhala sanoo.

Leena ja Sisko kehottavat kaikkia ylipainoisia menemään rohkeasti uimahalliin välittämättä siitä, mitä muut mahdollisesti ajattelevat.

– Kehoja on kaikenlaisia, ja ne kaikki mahtuvat uimahalliin, Sisko sanoo.

Vesiliikunta on erinomainen laji ylipainoisille ja sopii myös painonhallintaan. Veden hydrostaattinen paine tehostaa aineenvaihduntaa. Vedessä liikkuessa energiaa kuluu runsaasti, sillä useat lihakset työskentelevät samanaikaisesti ja lämmönhukka on suurempaa kuin kuivalla maalla.

Jotta vesiliikunta edistäisi laihtumista ja rasvakudoksen vähentämistä, liikunnan on oltava mielekästä, säännöllistä ja riittävän tehokasta ja pitkäkestoista kerrallaan.

Tavallisimmat vesiliikuntalajit ovat uinti, vesijuoksu ja vesivoimistelu.

– Oma laji kannattaa valita siten, että sitä jaksaa tehdä viikosta toiseen. Lajeja voi yhdistellä ja vaihdella. Jos uimataito on huono, voi aloitella vesivoimistelusta. Siinä on vähiten vaaratekijöitä, kun jalat ovat pohjassa, mutta se on kuitenkin monipuolista ja tehokasta, neuvoo liikuntasuunnittelija Katriina Ojala UKK-instituutista.

Veden paine tehostaa myös sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaa. Vedessä syke kohoaa helposti veden vastuksen johdosta muttei kuitenkaan nouse samalle tasolle kuin kuivalla maalla harjoiteltaessa. Sydän pumppaa yhden lyönnin aikana merkittävästi enemmän verta elimistön sisäosiin kuin kuivalla maalla. Veren virtaus kiihtyy ja mahdollinen turvotus kudoksissa vähenee.

Veden paineen ansiosta polskiessa tehostuu myös hengityselimistön toiminta. Vedessä tehdyt liikkeet myös lisäävät lihaskestävyyttä, parantavat keuhkojen toimintaa sekä ylläpitävät ja kehittävät liikkuvuutta ja tasapainoa.

Vedessä nivelet eivät joudu kovalle rasitukselle, ja vedessä oleskelu myös rentouttaa.

Vesiliikunnan riskejä voivat olla puutteellinen tekniikka, ihosairaudet ja tapaturmat, kuten liukastuminen. Uinnin ja vesijuoksun perustekniikoihin on hyvä perehtyä, jos aikoo harjoitella säännöllisesti. Ohjattuun allasjumppaan voi mennä ummikkokin.

Nestettä on nautittava riittävästi, sillä hikoilua vedessä ei huomaa. Saunomista suositellaan mieluummin vasta suorituksen jälkeen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .