Uupumusta ei luokitella sairaudeksi, vaikka siihen voi kuolla – Marjo, 38, ei lopulta selvinnyt edes kotitöistä

Perheen sairastelu oli Marjo Aalto-Tinnilälle, 38, viimeinen niitti. Raskasta kolmivuorotyötä sairaanhoitajana tehneen Aalto-Tinnilän esikoisen terveyttä oli tutkittu kaksi vuotta. Vuoden 2017 lopussa poika sai lastenreumadiagnoosin.

Sairauden hoidon alkuvaiheeseen kuului paljon kuntoutuskäyntejä, viikoittaisia verikokeita ja lapsen lääkitsemistä kotona. Samaan aikaan Aalto-Tinnilän mies joutui työtapaturmaan ja oli 15 viikkoa sairauslomalla. Mies ei päässyt liikkumaan omin avuin, vaan Aalto-Tinnilän piti hoitaa miestään, esikoistaan ja kahta perheen nuorempaa, alle kouluikäistä lasta. Vuosi sitten keväällä voimat olivat kuluneet loppuun.

– Kalenteri alkoi täyttyä, kotityöt alkoivat kasaantua. Tuntui, etten jaksa enää nousta aamulla sängystä, Aalto-Tinnilä sanoo.

Pahinta oli syyllisyys siitä, etteivät voimat riitä kahdelle nuorimmalle lapselle.

Jatkuvat muutokset väsyttävät

Työelämän vaatimukset johtavat nykyään siihen, että moni uupuu. Uuvuttavia asioita ovat esimerkiksi jatkuvat muutokset ja tunne siitä, ettei pysty enää itse vaikuttamaan työnsä sisältöön, sekä liiallinen työkuorma.

– Muutokset itsessään eivät ole pahasta, mutta ne vaativat energiaa. Muutosten jälkeen pitäisi tulla vakiintumisen vaihe, jolloin uudistuksia ei ole tiedossa, sanoo työ- ja organisaatiopsykologi, työterveyspsykologi, kouluttajapsykoterapeutti Liisa Uusitalo-Arola.

Uusitalo-Arolan kirja Uuvuksissa. Kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin julkaistaan tänään tiistaina. Uusitalo-Arola on työssään kohdannut uupumusta ja sairastanut sen itsekin.

Sisäinen ristiriita syö ihmistä

Työuupumusta koetaan eniten hoito- ja kasvatusalalla. Työn määrä on monilla työpaikoilla kestämätön. Työntekijöillä on aito halu auttaa ihmisiä, mutta kun siihen ei pysty, se aiheuttaa sisäistä ristiriitaa ja loppuunpalamisen.

– Uupua voi kuitenkin ihan millä tahansa alalla. Työ itsessään voi olla vähemmän vaativaa, mutta huono johtaminen aiheuttaa uupumisen, Uusitalo-Arola sanoo.

Yhteiskunnallinen kysymys

Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että naiset uupuvat hieman useammin kuin miehet. Uupumusta ei kuitenkaan diagnosoida omaksi sairaudekseen, joten kattavia tilastoja sen yleisyydestä ei ole.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan stressiin liittyvät sairaudet ovat tällä hetkellä Euroopan yleisin sairauslomiin johtava syy. Ruotsissa uupumukset tilastoidaan, ja Ruotsin lukujen perusteella voi arvella, että Suomessakin myönnetään noin 20 000–25 000 uupumuksesta johtuvaa sairauslomaa joka vuosi. Käytännössä poissaoloille kirjataan kuitenkin muu syy, yleensä masennus, vaikka ihminen ei olisi lainkaan masentunut.

– Suomessa uupumukselle ei ole annettu omaa diagnoosia, koska työpaikkojen ongelmista ei ole haluttu tehdä yksilön ongelmaa. Itse ajattelen, että kun jokin diagnoosi kuitenkin lomaa ja tukia varten tarvitaan, sen olisi parempi olla oikealla nimellä. Jos meillä olisi kattavat tilastot uupumuksesta, se johtaisi varmasti erilaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun, Liisa Uusitalo-Arola sanoo.

Yllättävät oireet

Uupumus voi yllättää ja säikäyttää ihmisen. Oireet tulevat usein hiipimällä, ja ne voivat olla odottamattomia. Monesti syytä etsitään muualta ja erilaisia sairauksia kartoitetaan, vaikka pohjimmiltaan on kyse siitä, että ihmisen sietokyky on ylittynyt ja elimistö ei enää jaksa. Pahimmillaan uupumus voi aiheuttaa vaikka sydänkohtauksen ja sitä kautta kuoleman.

– Kun ihminen palautuu normaalisti, sydämen syke vaihtelee sen mukaan, paljonko energiaa tarvitaan. Jos palautumiskyky häiriintyy, sydän jyskyttää samaa rataa huolimatta siitä, mitä tapahtuu, ja lopulta väsyy, Uusitalo-Arola sanoo.

Taannoin aivotutkijoiden tarkoitus oli selvittää, miltä uupumuksesta toipuneiden aivot näyttävät viisi vuotta myöhemmin. Tutkimus epäonnistui, koska niin suuri osa ihmisistä oli uupuneita edelleen viisi vuotta myöhemmin. Uupumus ei siis todellakaan ole kevyesti ohitettava vaiva, vaan siihen on suhtauduttava vakavasti.

Ennaltaehkäisy toimisi parhaiten

Uupumusta hoidetaan parhaiten ennaltaehkäisemällä, mutta jos oireita on, tarvitaan tauko. Työn tekeminen ja mielellään ajatteleminenkin on lopetettava tarpeeksi pitkäksi ajaksi. Käytännössä ihmiset kuluttavat usein lomiaan pelkästään uupumuksesta palautumiseen. Silloin loman virkistävä vaikutus jää pois ja uupumus palaa pian.

– Kun unirytmi on korjaantunut ja voimat alkavat palata, on aika arvioida, mitä asioita haluaa painottaa elämässä ja mitä realistisia muutoksia työnkuvaan voi tehdä.

Uupuneen ensimmäinen osoite on työterveyshuolto, mutta keskustelua pitäisi käydä myös oman esimiehen kanssa. Se hirvittää monia, ja joskus vastassa onkin seinä.

– Hyvä johtaminen suojaa uupumiselta. Ihmiset tietävät, mitä tehdään ja miksi, ja johtamistyyli on empaattinen ja kuunteleva. Jos keskustelua ei pysty käymään ja oma terveys on vakavasti uhattuna, ainut vaihtoehto saattaa olla lähteminen. Se on ihmiselle kova paikka, Uusitalo-Arola sanoo.

Lähtemisestä tekee vaikeaa sekin, että yleensä ihmiset pitävät kovasti työn sisällöstä sinänsä ja yrittävät siksi sinnitellä oman jaksamisensa kustannuksella.

Voimat palautuvat hitaasti

Marjo Aalto-Tinniläkin meni uupumuksen tunnistettuaan työterveyshuoltoon ja sai sairauslomaa ja keskusteluapua. Perheen avuksi tuli perhetyöntekijä, joka auttoi kotitöissä ja hoiti nuorempia lapsia esikoisen lääkärikäyntien ajan.

– Totaalisen uupumuksen aikana myös päiväkoti oli korvaamaton. Lapset olivat päivisin siellä. Toisaalta lasten päiväkotiin vieminen ja hakeminen rytmittivät arkea, muuten olisin ehkä nukkunut kellon ympäri, Aalto-Tinnilä sanoo.

Aalto-Tinnilä oli muutaman kuukauden pois töistä ja alkoi sen jälkeen tehdä 60-prosenttista työaikaa.

– Nykyään nautin taas töistä, mutta yhtään enempää en jaksaisi.

Aalto-Tinnilä kertoo, että työnantaja suhtautui uupumukseen asiallisesti, mutta muuten hoitajien oma psyykkinen sairastelu on hoitoalalla tabu.

– Meillä hoitajillakin on kuitenkin oikeus romahtaa, Aalto-Tinnilä sanoo.

Aalto-Tinnilästä tuntuu, että työelämän lisäksi nykyinen yhteiskunta ajaa etenkin äitejä uupumukseen. Kaikessa pitäisi olla hyvä ja kaikkea jaksaa.

Raskas, mutta rakas työ

Aalto-Tinnilän miehelle vaimon romahdus tuli järkytyksenä, mutta sittemmin perheessä on jaettu kotitöitä uudelleen aiempaa tasaisemmin. Mies tekee paljon työmatkoja mutta auttaa kotona ollessaan entistä enemmän arjessa.

– Mies myös kysyy nykyään ennen työmatkaansa, pärjäänkö vai haluanko, että hän jää kotiin.

Aalto-Tinnilä kävi läpi myös omia arvojaan ja huomasi, että esimerkiksi lasten kanssa vietetty aika on arvokkaampaa kuin kodin siisteys. Ammatinvaihtoa hän ei kuitenkaan miettinyt missään vaiheessa.

– Olen sairaanhoitajana aina tiennyt olevani kutsumusammatissani, ja olen siinä hyvä.

Uupumus ei ole heikkouden merkki

Väsymyksen aallonpohjassa ihmisestä tuntuu usein siltä, että työ valtaa koko elämän ja mitään vaihtoehtoja ei ole. On vaikeaa edes muistaa, millaista elämä oli silloin, kun energiaa jäi muuhunkin. Ystäviä ei jaksa enää nähdä, ja perheeseenkin saattaa tehdä mieli ottaa etäisyyttä. Uudet työtehtävät, saati uuden työn hakeminen tuntuu mahdottomalta, kun ihminen syyllistää itseään siitä, ettei pärjää nykyisissäkään hommissa.

– Uupumuksesta ei pitäisi vetää johtopäätöstä, ettei pärjää työelämässä. Nyt ihminen tietää, missä hänen rajansa kulkevat. Kuolemattomuuden kuvitelma on poissa, mutta tietoa ja näkemystä karttuu.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .