Imupoikien näkymätön työ

Kun ajan patinoimia arvorakennuksia saneerataan nyky

Kun ajan patinoimia arvorakennuksia saneerataan nykyaikaisiksi asunnoiksi, purkutyö voi olla yhtä tarkkaa kuin uuden rakentaminen.

Suojelukohteissa on edettävä kieli keskellä suuta, ettei vahingossakaan hävittäisi mitään arvokasta.

Hyvät kumppanit ja erikoisosaajat ovat rakentajalle arvokkaita kavereita.

Yksi tärkeä toimija, jonka työn jälki ei valmiissa rakennuksessa näy, on säynätsalolainen Tmi Imupojat. Työn tekemättä jättäminenkään ei ehkä näkyisi, mutta voisi tuntua huoneilmassa ja asukkaiden terveydessä.

Imupojat on ollut mukana mm. Garantia Rakennus Oy työmailla Vanhassa Ortopediassa ja Alvar Aallon piirtämässä Casa Laurenissa, joita rakennetaan museoviraston ja Alvar Aalto -museon tarkan silmän alla.

Molemmilla työmailla Imupojat ilmestyivät paikalle, kun useiden tapettikerrosten takaa paljastui hirsiseinää ja muovimaton alta alkuperäisiä lattialankkuja. Lattian alle ja välipohjaan on mentävä, jotta kymmeniä vuosia sitten asennetut eristeet voidaan vaihtaa nykyaikaisiin.

Imupojat tyhjentää ja puhdistaa laipiot sekalaisesta eristemateriaalista ennen uuden villan asentamista. Eristeaines imetään kuorma-auton säiliöön ja viedään kierrätettäväksi biojätteeseen tai lietteen sideaineeksi.

– Rakentajilla on ollut mielikuvistusta materiaaleja valitessaan. Vanhan Ortopedian lattian alla ja välipohjissa oli käytetty kaislaa, joka ilmeisesti on haettu Jyväsjärvestä. Lisäksi siellä oli olkea ja sahan-/kutterinpurua. Kaiken tämän päälle oli viimeisimpien remonttien yhteydessä asennettu selluvilla, Imupojat-yrittäjä Petri Isomäki luettelee.

– Helposti hajoavaa materiaalia olisi mahdotonta viedä pois käsipelillä, lapiolla ja jätesäkeillä. Tehokkaalla imutekniikallakin meillä meni yli kuukausi.

Casa Laurénin eristecocktail oli vähän toisenlainen: purun lisäksi paperia ja paperisilppua, hiekkaa, sammalta… suuri osa muruksi hajonneena. Vain vanhat sanomalehdet tai kirjojen kannet ovat kestäneet hyvin aikaa, osa kuin eilen painettuja.

Lehtiä ja kirjoja on käytetty sitomaan irtonaista eristeaineista, nykytekniikkaan verrattuna muovin korvikkeena.

– Hirsirakennuksissa ja näillä eristeillä sata vuotta vanhat puurakenteet ovat kuivia ja terveitä. Eivät ehkä olisi, jos olisi muovia kosteutta keräämässä, ainakin sahanpurut olisivat homeessa, Isomäki epäilee.

Garantia Rakennus Oy:n toimitusjohtaja Reetta Nummelin pitää imutekniikkaa tehokkaana puhdistuskeinona.

– Imutekniikka on nykyaikainen, nopea ja siisti eli tehokas tapa poistaa vanhat eristeet väli- ja/tai yläpohjasta. Näin myös kustannusten osalta. Työntekijöiden kannalta imu on parempi vaihtoehto, jolloin ei jouduta työskentelemään vanhojen eristeiden kanssa käsipelillä eikä työtä tarvitse pölyn keskellä. Imun jäljiltä ei juuri jää käsityötä eristeiden poistoon.

Voisiko vanhan eristeen jättää paikoilleen, jos se on hyvässä kunnossa?

– Usein vanha eriste on toiminut hyvin satakin vuotta ja olisi täysin kuivaa ja käyttökelpoista. Tiloja saneerattaessa rakennukseen tulee uutta tekniikkaa ja usein myös rakennemuutoksia, minkä vuoksi vanhat eristeet on valtaosin syytä korvata uusilla tiloihin soveltuvilla eristeillä oikeaa rakennustapaa rakennesuunnittelijan ohjeita noudattaen, Reetta Nummelin arvioi.

Petri Isomäkikään ei suosittele vanhan jättämistä, kun tarjolla on selluvillan kaltaisia nykyaikaisia materiaaleja.

– Vaatimukset ovat vuosikymmenten aikana kiristyneet. Eristyskyky tämän päivän materiaaleilla on aivan toinen kuin sahanpurulla; 7,5 senttiä selluvillaa vastaan lämpöarvoltaan 15 sentin purukerrosta eli on eristyskyvyltään tasan 50 prosenttia heikompi ja painaa moninkertaisesti.

Isomäki kertoo, että kaupungin omistamassa Könkkölässä pelkän juhlasalin yläpuolinen, 60 sentin purukerros painoi 16 000 kiloa, koko rakennuksen eristeet yli 30 000. Se rasittaa rakenteitakin.

– Nuoret ostajat tuskin hyväksyisivät uusiin asuntoihinsa sekaeristeitä niin ekohenkisiä kuin ovatkin. Purulla on taipumus ajan myötä haiskahtaa. Lisäksi puru, heinä, kaisla tai paperisilppu eivät täytä paloturvallisuusvaatimuksia. Luonnonmateriaalit houkuttelevat myös jyrsijöitä, selluvillaa pieneläimet karttavat.

Imupojat puhdistaa vuoden mittaan noin sata saneerattavaa rakennusta vanhoista eristeistä. Valtaosa työmaista on rintamamiestaloissa, mutta arvokohteita tulee eteen enenevässä määrin ja mielellään niihin lähdetään.

– Meillä on myös betonimurskain, jonka avulla tyhjennämme linjasaneerauskohteissa viemärilinjoja. Erikoisimpiin työkohteisin kuuluu Puuppolan mylly, jonka putkistot puhdistamme jyvistä noin kerran vuodessa, Isomäki kertoo.

Joskus eristeen seasta löytyy myös yllätyksiä.

– Vanhoja lehtiä on hauska selailla. Casa Laurenia purettaessa voi päätellä, että rakentajat ovat poltelleet Saimaata, Kerho 2:ta tai pilliklubia. Pientalojen ullakoille on kätketty usein muutakin, yhdestä talosta löytyi kiväärin patruunoita.

Petri Isomäki hankki imuauton noin viisi vuotta sitten Saksasta ja perusti toiminimen Kauko-isänsä omistaman Säynätsalon Puhallusvilla Oy:n rinnalle. Petrillä on kaverina työmailla Eero Laiho, mutta isän puhallusfirmasta saa tarvittaessa lisävoimia ”lainaksi”.

Vanha Ortopedia on Vaasankadun alapäässä sijaitsevaan entiseen kulkutautisaaraalaan saneerattu asuintalo, johon on valmistunut 26 modernia kaupunkikotia. Jugend-talo on rakennettu vuonna 1901.

Casa Lauren on Alvar Aallon suunnittelema hirsitalo, joka valmistui 1920-luvulla. Saneerauksessa valmistuu 12 kompaktia kaupunkiasuntoa. Alun perin talossa oli kaksi isoa huoneistoa. Saman pihapiirin uudisrakennukseen tulee 11 asuntoa. Asunnot valmistuvat vuoden 2019 syksyllä.

Molemmat talot rakentaa jyväskyläläinen Garantia Rakennus Oy.