Suomalainen keittiöerikoisuus alkaa kadota uusista kodeista

Sen ensimmäinen versio patentoitiin Yhdysvalloissa jo 1920-luvun lopussa. Suomessa sitä kehitti Maiju Gebhard Työtehoseurassa vuosina 1944–1945.

Puhe on tietenkin astiankuivauskaapista, joka on jokaisen suomalaisen kodin ehdottomuus.

Paitsi että ei ole enää.

Kun äänekoskelaiset Tiina ja Esa Autio tekivät 12 vuotta sitten keittiöremontin, kuivauskaappi sai lähteä.

Itse asiassa Autioilla luovuttiin koko yläkaapeista, sillä olohuoneen yhteydessä olevasta ­keittiöstä haluttiin katseen kestävä ja käytännöllinen.

– Leivon ja laitan ruokaa paljon, mutta pesen suurimman osan isoistakin astioista astianpesukoneessa. Jos joskus pesen jotain käsin, nostan astiat hetkeksi pyyhkeen päälle, kuivaan ne ja laitan paikoilleen. Samoin teen esimerkiksi kultareunaisten laina-astioiden kanssa. Ei se ole yhtään hankalaa, Tiina Autio sanoo.

Autioiden edellisessä keittiössä astiankuivauskaapista tuli kaiken turhan krääsän säilyttämö, eikä sellaista enää haluttu tai tarvittu. Nyt tiskialtaiden päälle on puhkaistu ikkuna.

– Seuraavassa remontissa luovun kahdesta altaastakin ja otan tilalle yhden syvän.

Viime vuonna uuteen taloonsa muuttaneet äänekoskelaiset Hillevi ja Aki Rantanen puolestaan halusivat ehdottomasti astian­kuivauskaapin keittiöönsä. Tosin se ei ole perinteinen kahden kaapin levyinen, vaan kapea 60-senttinen, josta kaksi alinta hyllyä on varustettu ritilöin.

Rantasilla kaappi on jatkuvassa käytössä ja se myös tyhjennetään säännöllisesti. Neljän pojan kanssa astianpesukone täyttyy tavallisista ruoka-astioista niin nopeasti, että isot pannut ja kattilat pestään käsin ja nostetaan kuivumaan kaappiin. Siellä myös kuivatetaan juomapullot sekä muuta muovitavaraa.

– Meidän perheessä ei tee kahden litran kattilalla mitään, ja isot kattilat täyttäisivät koneen liian nopeasti. Ei me edes mietitty, ettei kuivauskaappia tulisi. Ehkä tilanne olisi erilainen, jos olisimme vain kaksin.

Työpöydällä kuivattaminen ei käy Rantasten pirtaan, sillä molemmat pitävät siitä, että kotona on siistiä ja tasot tyhjät turhasta tavarasta. Uuteen keittiöön haluttiin muutenkin vain kaikki jatkuvassa käytössä oleva tavara, mikä tarkoitti isoa karsintaa astioista. Sekin oli selvää, että avohyllyjä ei laiteta, vaan tavarat piilotetaan ovien taa.

Noblessa Jyväskylän ja Äänekosken kauppias Tuomo Kolari vahvistaa, että entistä useampi keittiöasiakas jättää ritiläkaapin kokonaan pois keittiökalusteista.

– Astianpesukoneet ovat kehittyneet niin hyviksi, että ne kuivaavat jopa muoviastiat. Moni kokee, ettei kuivauskaappia enää tarvita, hän sanoo.

Kokonaan astiankuivauskaapeista ei ole suomalaiskodeissa kuitenkaan luovuttu. Osa asiak­kaista ei käytä astianpesukonetta, vaan tiskaa kaiken käsin kahdessa isossa altaassa. Osa valitsee kuivauskaappia mieluummin vetolaatikkoon saatavan astiankuivausritilän.

Noblessa-keittiöt valmistetaan Saksassa ja keittiöitä toimitetaan kaikkiaan 70 maahan. Astiankuivauskaappeja haluavat vain suomalaiset. Toinen suomalainen erikoisuus on 50 senttiä leveä lattialiesi, joita ei Kolarin mukaan muualla tunneta, mutta joka yhä monesta kodista löytyy.

– Myöskään hellan päälle tulevia maustekaappeja ei enää haluta, vaan mausteet laitetaan laatikkoon. Senkin olen huomannut, että osa luopuu nykyisin mikroaaltouunista.

Kommentti: 11 vuotta ilman astiankuivauskaappia, eikä tunnu missään

Perheemme kokkaa, syö ja tekee läksyjä nyt jo toisessa keittiössä, jossa ei ole astian­kuivauskaappia. Valinta on ollut niin luonnollinen, että en oikeastaan ajatellut koko asiaa, ennen kuin huomasin kyselyn Facebookin Moderni ja skandinaavinen sisustus -sivustolla.

Suurimmalla osalla vastanneista ei ritiläkaappia ollut. Hurjimmat olivat olleet jo parikymmentä vuotta ilman, koska kokivat sen turhakkeeksi. Ne, jotka säilyttivät kaapin, laittoivat sinne muun muassa juoma-, termos- ja tuttipulloja, pakastusrasioita ja tiskiharjoja.

Kaikille oli kuitenkin yhteistä se, ettei astioita jätetä kuivumaan näkösälle. Kaikki pidetään kaapeissa, vaikka se vaatisi astioiden pyyhekuivaamista. Se on nimittäin ulkonäkö, joka puhuu nykyajan keittiöissä.

Sitten on niitä, joille astiankuivauskaappi on suorastaan sydämen asia. Kahvipöytäkeskustelussa muutama rouva ilmoitti, ettei aio kuunaan luopua kaapista. Heillä kun ei ole astianpesukonetta eivätkä he sitä haluakaan. Kahden hengen taloudessa loppuisivat kuulemma astiat, jos koneen täyttymistä jäisi odottelemaan.

Heistä tiskaaminen on myös mukava kotiaskare. Minustakin, jos vertaa esimerkiksi hammaslääkärissä käyntiin.

Luovuin aikaan ritiläkaapista, koska halusin seinälle avohyllyt ja ritilöiden päälle kertyi pitkäaikaissäilytykseen turhaa roinaa. Ne hyllyt olivat kaunis virhe.

Mikään ei käy otsalankoihin pahemmin kuin hyllyihin ja niillä lojuviin astioihin kerääntyvä rasvan ja pölyn sekoitus, joka vaatisi puhdistamista harva se päivä. Etenkin, kun keksin hyvin nopeasti monta muuta asiaa, jonka tekisin mieluummin: 1) päikkärit, 2) syöminen, 3) lukeminen, 4) kahvinjuonti, 5) leipominen ja leivonnaisten syöminen, 6) yleinen löhöily.

Olen tehnyt toisenkin ison keittiövirheen vuosien varrella ja kärsin siitä edelleen. Halusin kyökkiini pyöreän lavuaarin. Oletteko yrittäneet tunkea suorakaiteen mallista isoa palaa pienehköön pyöreään aukkoon? Oletteko koskaan nähneet pyöreitä uunipeltejä? En minäkään.

Siinä ei paljon lohduta, että allas on nätti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .

Kotipeili

Lue asuntoliite