Kolumni: Asuminen vie veronmaksajan tyhjän päälle

Julkisen keskustelun huomio on kasvavissa sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon kuluissa. Huomaamatta on jäänyt, että myös asumistukijärjestelmä kärsii pöhötaudista. Kela maksoi asumistukia viime vuonna yli kaksi miljardia euroa veronmaksajien lompakosta. Asumistuen piirissä on jo 16 prosenttia väestöstä.

Asumistuelle on käynyt kuten tarinan sammakolle: hitaasti lämmittäen ei ole ollut kiire pakoon, mutta loppu häämöttää hetki hetkeltä lähempänä. Se, mikä on alkanut Robin Hoodin jaloista periaatteista, on kärjistynyt siihen, että nyt yhteiskunta ottaa myös keskituloisilta palkansaajilta ja antaa toisille lähes samanlaisille.

Ongelman muodostuminen ei ole välttämättä tuen saajien syytä. Hyväntahtoinen politiikka on vinouttanut koko systeemin ja suistanut veronmaksajat vaille työn tekemisen kannustimia. Yhdellä puolella ei kannata ansaita lisää ja toisella puoliskolla kannustin on vähintään yhtä tylsä, koska palkkaeuro voi viedä pois tuen piiristä.

Auttamisinnossa rakkaus on voittanut järjen. Tukipolitiikan surkuhupaisin piirre on se, että valtio ottaa edelleen velkaa ja asumistuen kohdalla osin työntää rahat yksityisille sijoittajille. Ja pörssistä katsoen nykyvuokrilla sitä rahaa tuleekin kuin rännistä – korkotuottohan on muutoin liki nollassa.

Nykysysteemi voi sementoida asetelman, jossa sijoittajien voitot pysyvät tai nousevat. Asumistuen automaatti, jota vuokrapyynnit ovat röyhkeästi hyödyntäneet sopivasti tukien ylärajoilla, on rakenteeltaan täysin sairas. Kun tukisysteemi vielä karistaa vuokra-asujan motivaatiota lisätulojen hankkimiselta, on loukku viritetty.

Päättäjien loihtimassa ”rahastusautomaatissa” asumistuki on ollut historiassa sidottu vuokrakehitykseen. Tämä on johtanut kierteeseen, jossa vuokrien nousu ja tukien nousu ovat vain voimistaneet toinen toistaan.

Kohdistettu tuki on tietenkin tarpeen. Jokaisen on saatava katto päälle, jos haluamme hyvinvointivaltiosta jatkossakin puhua. Sen sijaan laaja asumistuki ei kohenna enää juuri kenenkään suhteellista asemaa asuntomarkkinoilla, pois lukien sijoittajan.

Sijoittajat tietenkin haluavat hyödyntää muuttoliikkeen kasvukeskuksiin, joissa hinnat pysyvät korkealla ja tungosta riittää näytöissä. Työn perässä muuttajat saavat tämän maksaa tavalla tai toisella.

Samaan aikaan kiinteistövero tuottaa tänä vuonna Verohallinnon ennakkotilastojen mukaan noin 50 miljoonaa euroa viime vuotta enemmän. Kun kiinteistövero nousee, se kohottaa viiveellä myös vuokraa, mikä luo paineen asumistuen paisumiselle. Ikiliikkuja on siis ehkä sittenkin keksitty. Tosin kuristava verotus supistaa lopulta kotimaista kulutusta, heikentää viennin kilpailukykyä ja aiheuttaa lisää työttömyyttä.

Eduskunta on vuokrabuumin saralla jo paljastanut kyvyttömyytensä. Osa saarnaa syrjäseutujen puolesta, osa ajaa syrjäytyneiden asiaa yhtä heikoin tuloksin.

Normien purkamisessa näyttäisi olevan jotain tolkkua, mutta neliöhinnat eivät pelkästään sillä kohtuullisiksi muutu. Asumistuen leikkaaminen vaatisi poliittista rohkeutta, jota ei taida löytyä ennen vaaleja. Koska realiteetin kanssa on elettävä, jää jäljelle ratkaisuksi ripeämpi asuntorakentaminen kaavoituksella. Tarvittaisiin markkinoiden avaamista ja kilpailuun kannustamista.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Kotipeili

Lue asuntoliite

Uusimmat

Kotipeili

Bo tähtää täydelliseen palveluun

Ilmalämpöpumppu voi myös viilentää

Bussiin mahtuu Viron romppeet

Antiikkimatkalla Virossa

Mökkikauppa herää ilmojen lämmetessä

Mitä nyt Éric Perrin? "Jyväskylä tuntuu kodilta"

Palokkalaisessa Suurosen perheessä uidaan kohta aurinkoenergialla

Aurinkopaneelit valtaavat suomalaisia talonkattoja

Sisäilmaongelma on aina tutkittava

Kevään merkkejä asuntokaupassa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.