Mitä nyt Éric Perrin? "Jyväskylä tuntuu kodilta"

Suurisydäminen, avoin ja kunnioittava. Sellainen on JYPissä ammattilaisuransa viimeistellyt kanadanranskalainen Éric Perrin.

Ammattilaisuran loputtua tunteet ovat vaihtelevat. Toisaalta olo on helpottunut, toisaalta taas kaihoisa. Maailma on kuitenkin Éric Perrinille auki.

– Olen ajanut itseni ihan äärirajoille ja antanut kaikkeni urallani fyysisesti ja henkisesti. On helpottavaa, että sitä ei enää jääkiekon parissa tarvitse tehdä, mutta ikävöin pelaamista. Työni oli mennä areenalle joka aamu, vitsailla pelaajien kanssa. Oli rankkoja hetkiä, mutta on olemassa paljon huonompiakin töitä.

– Tämä oli kuitenkin oikea aika tehdä jotain uutta ja katsoa, mitä eteen tulee. Koen, että sain lopettaa urani juuri sillä tavalla kuin halusin ja siitä olen kiitollinen kaikille, jotka ovat minua tukeneet urani aikana.

Tulevaisuudessa Perrin haluaisi työskennellä nuorten, lupaavien jääkiekkoilijoiden parissa.

– Haluaisin päästä auttamaan nuoria jääkiekkoilijoita, jotka eivät ehkä ole vielä ammattilaisia mutta suuntaamassa sinne, tai niitä, jotka ovat vielä alussa ammattiurallaan, hän sanoo.

Perrinin jääkiekkouralle on mahtunut monia hienoja hetkiä Stanley Cupin voitosta SM-liigan eniten maaleja ja tehopisteitä saaneen ulkomaalaispelaajan titteliin. Koko uran kohokohdaksi Perrin kuitenkin nostaa SM-liigavoiton vuonna 2012 JYPin kanssa. Perrinin jatkoaikamaali ratkaisi mestaruuden.

– Se oli urani hienoin hetki. Stanley Cupin voitto Tampa Bay Lightningin kanssa oli iso juttu, mutta ehdin pelata joukkueen kanssa vain neljä peliä, enkä ollut mukana rankkoja aikoja. JYPissä pelasin useamman kauden ja menimme tiiviinä joukkueena monenlaisten aikojen läpi yhdessä, Éric Perrin toteaa.

Eric Perrin identifioituu kaupunki-ihmiseksi – kaupungin koolla ei ole niin väliä. – En ole mikään metsästäjä-kalastajatyyppi, vaan enemmän city-persoona, Eric Perrin kuvailee. Kuva: Katariin Henttonen
 

Ystävyys ja elämänarvot kantavina voimina.

Kysyttäessä, mikä on elämässä tärkeintä, Perrin vastaa empimättä.

– Kunnioitus, moraali, toisista välittäminen ja kovan työn arvostaminen. Ne ovat sellaisia elämänarvoja, jotka olen halunnut opettaa lapsilleni ja joita olen toteuttanut myös urallani. Haluan pysyä nöyränä.

Perrinin isä on todennut poikansa olevan syntyjään suurisydäminen ja Éric Perrin kertoo, että myös muut perheenjäsenet ovat samanlaisia.

– Olen halunnut olla helposti lähestyttävä. Vaimoni on samanlainen, uskomme sellaiseen elämään. Ihmiset haluavat jutella ja tutustua. Se on meidän juttumme, olla ystävällisiä toisille.

Ystävällisyys ja helposti lähestyttävyys ovat taitavan pelaamisen rinnalla syitä siihen, miksi Perrin on saavuttanut niin lämpimän vastaanoton ja suosion fanien joukossa. Fanien ja muiden pelaajien kunnioittaminen onkin osa perintöä, jonka hän haluaa jättää jälkeensä.

– Haluan kohdata fanit, jutella ja olla läsnä, en vain antaa nimmareita.

Eric Perrin oli palatessaan pelaamaan JYPiin 2018 otettu Harri Ojanperän kunnianosoituksesta. Kuva: Katariina Henttonen
 

Yksi Perrinin suurimmista faneista on Koura-autojen Harri Ojanperä, joka pelaajan palatessa Jyväskylään 2018 teippasi kuorma-autonsa kylkeen pelaajan kuvan kruunu päässä, puhekuplaan Arnold Schwarzeneggerinkin suusta tutun kuolemattoman lauseen ”I’ll be back”, pelinumeron 11 ja tekstin ”The king is back”.

– Se oli todella suuri ja vaikuttava juttu minulle. Ei tällaista tapahdu kovin monelle, Perrin kiittelee.

Perrin on jyväskyläläisille ystäville tuttavallisesti ”Eki”. Lempinimeä käyttää myös Perrinin pitkäaikaisin jyväskyläläisystävä, rallikuski, nykyisin ralliopettaja ja tallipäällikkö Ari Könönen, joka on tuonut kaverinsa Joutsaan JoSeMoRalle nauttimaan vauhdin hurmasta rallikuski Ville Pynnösen kyydissä. Könösen ja Perrinin yhteinen taival alkoi jo vuonna 2002, kun Eki saapui Jyväskylään ensimmäistä kertaa pelattuaan Suomessa ensin Jokereissa, Porin Ässissä ja HPK:ssa.

– Lähdin Arin kanssa ajamaan rallia melkein heti saavuttuani Jyväskylään 2002. Se oli oikeastaan ensimmäinen suomalainen kokemukseni ja siitä alkoi ystävyys, Perrin kertoo.

Ystävyyttä on kantanut yhteinen ymmärrys siitä, miten paljon fyysinen laji vaatii.

– Ymmärrämme toisiamme. Lajimme ovat keskenään erilaisia, mutta niissä on sama mentaliteetti – täytyy olla täysillä mukana keholla ja mielellä. Harjoittelu ja kilpailu ovat rankkoja. Ihmiset, jotka käyvät läpi samankaltaista, ymmärtävät toisiaan. Ari on tuonut minut kolmesti rallipolulle. Viime kesänä pääsin viimein katsomaan kun Ari ajaa itse. Hän on seurannut uraani, nyt sain nähdä hänet hänen maailmassaan, Perrin toteaa.

Könönen on ollut myös tuki ja turva Perrinin uran aikana. Viime kesänä palatessaan jälleen JYPiin Perrin piileskeli Ari Könösen kotona muutaman päivän ajan, ettei kukaan saisi tietää etukäteen saapumisesta.

– Ajoimme Helsingistä Jyväskylään, pysähdyimme Joutsaan kahville. Kuski totesi, että et voi tulla sisään hakemaan kahvia tai vessaan, joku voi nähdä sinut. Lopulta jouduin menemään jonnekin metsään ja kuski toi minulle kahvin, Perrin muistelee nauraen.

Eric Perrin nauttii myös moottoriurheilusta, josta on päässyt nauttimaan ystävänsä Ari Könösen kautta. Kuljettajana Könösen valmentama 22-vuotias kuljettaja Ville Pynnönen. Kuva: Katariina Henttonen
 

Liigamestaruuden jälkeen Perrin soitti sunnuntaiaamuna Ari Könöselle ja kertoi tulevansa pojan kanssa käymään.

– Sanoin vaan että totta kai, tervetuloa ja ihmettelin ääneen vaimolleni, että miksi hän ottaa poikansa mukaan, Könönen ihmettelee.

Pojalla Perrin tarkoitti tietenkin pokaalia, joka kiertää vuorollaan pelaajilla.

– Soittelin pelaajia läpi, että missä se pokaali oikein on, eikä kukaan tiennyt. Minulla oli kuitenkin tunne, mistä lähteä etsimään ja menin Matsi-baariin. Kysäisin tiskiltä ja sanottiin, että ”joo, siellä se on alakerrassa”. Siellä se vaan seisoi. Nappasin palkinnon mukaani, Perrin nauraa.

Jyväskylässä tuntuu kodilta. Perrin asuu vaimonsa Karenin ja lastensa Alyssan ja Alexandren kanssa keskustassa.

– Lapsuudenkoti vanhempien luona Kanadassa on toki aina koti, mutta Jyväskylässä tunnemme perheemme kanssa, että tämä on meidän kaupunkimme. Voisin hyvin nähdä tulevaisuuden Jyväskylässä, tämä on mahtava paikka kasvattaa lapset. Tyttäreni aloittaa pian yliopiston ja poika pelaa jääkiekkoa täällä. En kuitenkaan tiedä vielä, mihin suuntaamme, Perrin pohtii.

Rapakon takainen koti on myyty muutama vuosi sitten. Uuden kodin hankkiminen on odottanut päätöstä siitä, missä elämä jatkuu jääkiekkouran jälkeen. Perrin perheineen viihtyy kuitenkin mainiosti sekä suurkaupungissa että Jyväskylässä.

– Meillä oli pitkään koti Pohjois-Amerikassa, mutta päätimme myydä sen, kun palasimme Suomeen. Kesäksi vuokraamme asunnon Floridan Daytona Beachilta. Kun muutimme täältä Turkuun, mietimme vaimoni kanssa, että hei – isompi kaupunki, enemmän vaihtoehtoja ja tekemistä. Vuoden jälkeen totesimme, että eikö ollutkin kivaa kun asui pienemmässä Jyväskylässä, kaikki oli lähellä. Atlantassa taas kaikki oli vähintään parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä. Olemme pilalle hemmoteltuja! hän nauraa.

Yhtä lempipaikkaa Jyväskylästä Perrin ei osaa mainita, mutta tärkeää hänelle on tunnelma ydinkeskustassa.

– Olen asunut Kauppakadulla Subwayn yläkerrassa ja Kauppalaispihalla Passionin yläkerrassa, nyt asumme Harjun kupeessa. Tunnen olevani Jyväskylässä, kun kävelen kompassille, Perrin toteaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kotipeili

Päijänne osana asuntoa

Fiilistä sisustukseen valokuvatapetilla

Peab rakentaa parasta Jyväskylää

Kauppa käy, vaikka marjakesä on ollut kuiva

Säilö herkkusi oikein

Bo tähtää täydelliseen palveluun

Ilmalämpöpumppu voi myös viilentää

Bussiin mahtuu Viron romppeet

Antiikkimatkalla Virossa

Mökkikauppa herää ilmojen lämmetessä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.