Säilö herkkusi oikein

Kesän herkulliset marjat, hedelmät, kasvikset ja pian myös syksyn sienet on aika säilöä talteen.

Säilömistapoja on monia, mutta mitkä keinot sopivat millekin ruoalle?

 

Keski-Suomen Marttojen kotitalousasiantuntija Hanni Kuronen toteaa, että marjoille kaikkein helpoin säilöntätapa on tuttu ja turvallinen pakastaminen. Pehmeämmät marjat, kuten mansikat ja vadelmat on syytä pakastaa aina rasioissa, kovakuorisemmat, kuten puolukat ja mustikat sietävät pussitustakin.

– Pakastaminen on helpoin ja nopein tapa säilöä marjat kun vertaa vaikka hillon tai mehun tekemiseen. Marjat ovat pakastettuina monikäyttöisempiä ja jos talvella haluaa välttämättä keittää hilloa, sen voi tehdä pakastetustakin marjasta.

 

Moni uittaa pakastetut marjansa sokerissa C-vitamiinin menettämisen pelossa. Pakkasmarja vaatii vähän sokeria, mutta lotraamaan ei ole syytä ryhtyä. Sokeria tärkeämpää on Hanni Kurosen mukaan nopea ja tehokas pakastaminen.

– Ripaus sokeria riittää. Pakastettu marja menettää omaa luonnollista makeuttaan kun sen sokerit alkavat pakastettaessa hajota ja pieni määrä sokeria auttaa tähän. En tiedä, onko sokeri lopulta niin kauhean ratkaiseva tekijä C-vitamiinin säilyttämisessä. Tärkeämpää on se, että marjat pakastetaan nopeasti ja että pakastin on jäähdytetty kunnolla ohjeiden mukaan, eikä ole säilytyslämpötilalla, Kuronen sanoo.

Kuronen muistuttaa, että pakastimen tarkat jäähdytysohjeet löytyvät laitteen ohjekirjasta.

Perussääntönä on hyvä pitää myös sitä, että marjat jäähdytetään ennen pakkaseen laittamista jääkaapissa. Tällöin ne jäätyvät nopeammin, eivätkä lämmitä pakastinta entisestään.

– Yleensä pakastinta neuvotaan jäähdyttämään noin vuorokausi etukäteen, jolloin lämpötila saattaa laskea sinne -30 asteeseen saakka ja usein vielä toinen vuorokausi pakastamisen jälkeen. Eri laitteissa on vähän eri ohjeet, Kuronen opastaa.

Hilloamisessa huolellisuus ja puhtaus ovat onnistumisen  a ja o.

Marjat säilyvät myös mehuina ja hilloina, mutta nämä tavat ovat vähän työläämpiä ja vaativat isompia kylmäsäilytystiloja. Hilloamisessa huolellisuus ja puhtaus ovat onnistumisen a ja o.

– Hillopurkit täytyy puhdistaa hyvin kuumakäsittelemällä, ettei sinne jää mikrobeja. Hillopurkkiin pitää saada ilmatiivis tyhjiö, eli purkki pitää saada piripintaan kuumaa hilloa - joka tietenkin kaadetaan lämmitettyyn purkkiin, ettei purkki halkea. Se on usein vähän sottaista puuhaa. Tärkeää on myös se, että purkin tiivisteet ovat kunnossa, Hanni Kuronen kertoo.

Moni haluaa kotihillostaan säilöntäaineetonta ja käyttää tavallista sokeria, eikä hillosokeria, johon on lisätty valmiiksi säilöntäainetta.

– Tällöin hillo ei säily ihan yhtä hyvin eikä varsinkaan lämpimässä. Hillosokeriin lisätty säilöntäaine antaa vähän anteeksi hillon säilytyslämpötilassa, Kuronen sanoo.

Sieniä säilöön monella tapaa

Sienten säilyminen turvataan jo kerätessä: paras tapa kerätä on ilmava sienikori. Sankoonkin voi tarvittaessa sienensä kerätä, mutta niitä ei missään nimessä kannata säilyttää siinä, vaan perata saman tien tai siirtää vaikka matalaan pahvilaatikkoon, jos koria ei löydy.

– Kaikkein huonoin vaihtoehto on muovipussi, mutta jos metsästä sattuu löytymään hyviä sieniä ja mukana on vain pussi, niin totta kai ne sienet kannattaa siihen pussiin kerätä! Hanni Kuronen toteaa. 

Sieniä voi myös tarvittaessa tuoda Martoille tunnistettavaksi. Tällä hetkellä Hanni Kuronen on ainoa Keski-Suomen Marttojen sienineuvoja, joten joskus sienet voi jättää yhteystietojen kanssa tunnistettaviksi jos Kuronen ei ole paikalla.

– Emme lupaa tunnistaa kaikkia sieniä, mutta tunnistamme helposti tunnistettavat ruokasienet ja yleisimmät myrkkysienet. Puhelimitse en tunnista sieniä ollenkaan, sillä eri ihmiset kuvailevat sieniä niin eri tavoin, Kuronen korostaa.

 

Säilönnässä on muutamia eri tapoja. Eri tavat sopivat eri sienille, mutta usein on kyse makuasioista. Moni tykkää kuivattaa sienensä. Osa kuivuu helpommin, toisia varten tarvitsee järeämmän kuivurin.

– Suppilovahverot ja mustatorvisienet kuivuvat melko helposti ilman kuivuriakin, mutta vaikkapa suurelle määrälle tatteja pieni pöytäkuivurikaan ei riitä. Martoilta voi vuokrata Orakas-sienikuivuria, johon mahtuu kerrallaan sangollinen sieniä, Kuronen kertoo.

 

Sienet voi myös pakastaa tai suolata. Suolasieniksi sopivat erilaiset rouskut. Ikuisuuskiista on, kannattaako kantarellia säilöä lainkaan sitkeyden pelossa.

– Osa pakastaa kantarellin vedessä raakana, toiset tykkäävät kypsentää sen, mutta jättävät nesteen mukaan pakastaessa. Kantarellia voi myös kuivata, mutta parhaimmillaan se on tietenkin tuoreena.

Sieniä kannattaa kokeilla säilöä myös etikkaan ja valmistaa niistä erilaisia pikkelssejä ruokien lisukkeeksi. Kurkut ja kasviksetkin tykkäävät etikkasäilönnästä.

– Kurkut ja punajuuret ovat niitä perinteisempiä etikkasäilykkeitä, mutta melkein mitkä vaan kasvikset, vaikkapa kukka- ja parsakaalit voi säilöä etikkaan. Se on makuasia, jotkut tykkäävät paljon etikkasäilykkeistä ja niiden tekeminen on heille myös harrastus, Hanni Kuronen sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kotipeili

Päijänne osana asuntoa

Fiilistä sisustukseen valokuvatapetilla

Peab rakentaa parasta Jyväskylää

Säilö herkkusi oikein

Kauppa käy, vaikka marjakesä on ollut kuiva

Ilmalämpöpumppu voi myös viilentää

Bo tähtää täydelliseen palveluun

Mökkikauppa herää ilmojen lämmetessä

Antiikkimatkalla Virossa

Bussiin mahtuu Viron romppeet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.