Ainola on taiteilijakodeista kiinnostavin – Sibeliuksen flyygeli on yhä soittokunnossa

Tuusulanjärven rannoilta etsittiin aitoa suomalaisuutta ja maaseudun rauhaa.

Mikäli arvelet, että muistoasi vaalitaan sadan vuoden kuluttua, varaudu kotimuseosi perustamiseen. Ole kuin Aino Sibelius, älä kuin Juhani Aho, konmarittaja sadan vuoden takaa. Tämä tulee mieleen kierroksella Tuusulanjärven taiteilijakodeissa.

1800-luvun lopun Helsinki alkoi olla vilkas metropoli. Taiteilijat kaipasivat aidon kansan keskuuteen maaseudun rauhaan. Niin löydettiin Tuusulanjärvi ja muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin menehtyneen idolin Aleksis Kiven maisema. Huvila huvilalta rakentui tiivis yhteisö. Kierros sisältää viisi kohdetta: Ahola, Ainola, Halosenniemi, Erkkola ja Aleksis Kiven kuolinmökki.

 

Kierros alkaa Aholasta, joka oli taiteilijayhteisön alku. Kyseessä on kirjailija Juhani Ahon ja taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin koti, johon he muuttivat vuonna 1897.

– He eivät koskaan omistaneet kotia, jossa asuivat, vaan olivat aina vuokralla. Järvenpäähän he tulivat Hausjärveltä, kertoo opas Topias Ahola.

Aholassa elettiin erikoista perhe-elämää. Juhani Aholla oli suhde myös vaimonsa sisaren Tilly Soldanin kanssa. Tämä hoiti taiteilijapariskunnan taloutta, mutta päätyi Ahon avovaimoksi ja synnytti tälle lapsen. Ahola ei ole kotimuseo, vaan perheen elämälle omistettu näyttely.

– Aho ja hänen naisensa muuttivat usein, ja muuttojen yhteydessä he myivät paljon omaisuuttaan. Ahola oli perheen pitkäaikaisin koti, mutta täältäkin huutokaupattiin irtaimistoa. Heidän esineistöään ei ole juurikaan säilynyt.

Vinkki kotimuseosta haaveileville: muutama mehukas kuva on paikallaan. Aholassa on kuvia perheestä harjoittamassa ulkoilmavitalismia.

– Siis nakuna kekkuilua, Topias Ahola naurahtaa. Kekkuilusta saa paitsi terveyttä myös taiteellista inspiraatiota.

 

Aholasta on lyhyt matka Ainolaan. Koti on aivan kuin se oli Aino Sibeliuksen kuoltua vuonna 1969. Hän ehti asua talossa 12 vuotta ilman Janneaan eli Jean Sibeliusta.

Aholan salissa oli piano, ja sitä saa museossakin soittaa. Ainolan lapset saivat soittaa kotona vain, kun isä ei ollut paikalla. Sibelius ei sietänyt työskennellessään mitään häiriötä, joten lapset kävivät naapurissa soittamassa.

– Sibelius ei käyttänyt pianoa säveltäessään, vaan kuuli sävelet päässään. Sen vuoksi hänen työskennellessään ei saanut kuulua mitään ääniä, opas Arttu Koski kertoo.

Tämän vuoksi talossa ei ollut esimerkiksi juoksevaa vettä, vaan taloudenhoitajat kantoivat vedet taloon pumppukaivosta. Flyygeli on yhä soittokunnossa.

– Sitä käytetään konserteissa, ja joskus taitavat muusikkovieraat saavat kokeilla sitä. Flyygeli on lahja 144 ihailijalta. Sibelius sai sen aikana, jolloin hänellä oli paljon velkoja, ja sitä yritettiin heti ulosmitata. Ihailijat joutuivat maksamaan paitsi soittimen myös velkoja.

Ainolan esineisiin ei saa koskea, mutta helposti vieraan käsi käy keittiössä pannun kahvalla. Astiakaapissa on tuttuja esineitä, kuten Kaj Franckin Sointu-astiasto.

Pronssisen rintakuvan kainalossa on hevosenkenkä. Mikähän vitsi siinä on?

– Sibelius koki, että rintakuvassa hän näyttää kovin pelottavalta. Osoituksena huumorintajustaan hän laittoi pronssikuvan kainaloon pihalta löytämänsä hevosenkengän, Arttu Koski kertoo.

Sibeliusten hauta sijaitsee talon ja saunan välissä. Hautakivi on kookas mutta minimalistinen.

– Sibelius ihaili Aleksis Kiveä, joka on haudattu Tuusulan kirkon hautausmaalle. Hän ei halunnut, että hänen hautansa olisi näyttävämpi kuin Kiven, joten Sibelius osallistui oman hautansa suunnitteluun. Ainon nimi on pienellä kursiivilla hänen omasta toivomuksestaan.

 

Ainolasta on neljän kilometrin matka taidemaalari Pekka Halosen upeaan hirsihuvilaan Halosenniemeen. Hän suunnitteli vuonna 1902 valmistuneen talon itse. Talo seisoo Pitkäniemen kärjessä. Sen sydän on suuri, valoisa ateljee, johon tulvii luonnonvaloa valtavasta ikkunasta. Halonen maalasi sekä salissa että ulkona. Hänet tunnetaan etenkin talvisen luonnon taitavana kuvaajana.

Talossa kannattaa ihastella paitsi maisemaa myös uuneja. Ne ovat taiteilijan suunnittelemia ja olivat tarpeen lähes 400 neliön suuruisessa hirsitalossa. Halosenniemessä on tehty muutoksia, mutta talo on palautettu alkuperäiseen asuunsa ja esineitä on hankittu takaisin.

Halosenniemestä matka jatkuu kohti J.H. Erkon Erkkolaa ja Aleksis Kiven kuolinmökkiä. Erkkola sijaitsee aivan museotien varrella. Kyltit ohjaavat autoilijan pysäköimään Kiven kuolinmökin kulmalle, ja siitä on sadan metrin kävely Erkkolaan.

Kuolinmökin perähuoneessa on matala sänky, jossa Kiven elämän kerrotaan päättyneen. Kivi oli mielisairaalajaksolta huudatettu hoitoon veljensä Albert Stenvallin luo. Kiven kuolinsyyksi arveltiin juopottelua, verenvähyyttä ja loukattua kirjailijan kunniaa.

Komeassa Erkkolassa ei ole sen tunnetusta asukkaasta J.H. Erkosta mitään alkuperäistä jäljellä. Hän ehti asua talossa vain muutamia vuosia ennen kuolemaansa.

Aikanaan kierros laajenee myös Eero Järnefeltin Suvirantaan. Järvenpään kaupunki omistaa sen, mutta taiteilijan tyttärenpojan perheellä on elinikäinen asumisoikeus.

Kotiin on mahdollista päästä vierailulle erillisestä sopimuksesta. Vierailut on sovittava vähintään viikkoa etukäteen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .