Jyväskyläläispariskunnan ahdistavat muistot vaihtuivat ihasteluun: "Punaisella torilla on sadunhohtoinen tunnelma"

Liisa ja Risto Venetjoella oli vuosikymmenten tauko itänaapuriin suuntautuvissa matkoissa. Neuvostoaikojen ahdistavat muistot ovat vaihtuneet ihasteluun.

Liisa ja Risto Venetjoki suunnittelevat innostuneina seuraavaa Moskovan matkaansa. Viimeksi he olivat siellä pääsiäisenä – sitä ennen kauan sitten neuvostoaikoina.

Heidän kiinnostuksensa naapurimaahan heräsi aikoinaan venäläisen kulttuurin kautta. Jo nuorena molempia kiehtoi venäläinen kirjallisuus, sittemmin myös esimerkiksi musiikki.

– Dostojevski kuorii persoonan kerroksittain kuin sipulin. Tolstoi kiertää ihmisen niin joka kautta ympäri, Risto Venetjoki sanoo.

– Esimerkiksi Uspenskin Fedja-setä -kirjoja olemme lukeneet keskenämme ja lasten kanssa. Venäläinen kirjallisuus on niin monikerroksista, kirjat avautuvat joka lukemiskerralla aina uudella tavalla. Niissä on niin paljon piilotettua yhteiskuntakritiikkiä, Liisa Venetjoki arvioi.

Neuvostomatkailusta jäi jyväskyläläispariskunnalle ahdistavia muistoja. Liisa kävi ensimmäisen kerran Moskovassa opiskelijamatkalla vuonna 1970. Nuoren Riston kohteena oli Leningrad, nykyään Pietari.

Kerran Riston seurueen bussiin tuli Leningradin keskustassa yllättäen miliisi. Jokaisen piti sujauttaa jotain hattuun, minkä jälkeen miliisi poistui ja antoi seurueen jatkaa.

Liisa kertoo, kuinka rajatarkastajat olivat 1970-luvulla rajusti aseistettuja ja huitoivat pistimillä Moskovaan matkanneen Tolstoi-junan sänkyjen alle.

– Jos siellä olisi joku ollut, huonosti olisi käynyt. Neuvostoaikana rajalla oli hyvin uhkaava tunnelma. Jäi olo, että siellä voi joutua vaikeuksiin itsestä riippumattomista syistä. Nykyään rajatarkastajat vaikuttavat asiallisilta ja kohteliailta.

Liisalle 1970-luvun Moskova näyttäytyi ankeana. Rakennukset olivat rähjäisiä, katulamput himmeitä, kaupunki likainen ja kaupat olivat tyhjiä tavarasta.

– Yhtenä päivänä Pravdassa oli ollut hieman piilotettuna vihjaus, että jostain saa omenoita. Liikkeellä oli valtavasti verkkokasseilla omenia hakeneita ihmisiä.

Liisan mukaan Moskovassa oli tuolloin jotenkin unenomainen tunnelma. Siellä liikkui vain muutamia mustia ZiL Volgia omalla kaistallaan ja nekin hyvin hitaasti. Paikalliset ihmiset tuntuivat välttelevän ulkomaalaisia ja vaikuttivat jollain tapaa apaattisilta ja toivottomilta.

Nyt keskusta on vilkas ja eläväinen, ja autot ajavat nopeasti – elleivät juutu ruuhkaan.

– Ehkä siellä on edelleen joissain palveluammateissa tietynlaista historiallista jäännettä. Jotkut myyjät ja kassat saattavat vieläkin olla vähän kuin ”valtion virkamiehiä”: jos heitä harmittaa joku, he saattavat sen vapaasti ilmaista, Liisa kuvailee.

Venetjokien mielestä Venäjällä on tarjota valtavasti ehkä jopa maailman korkeatasoisinta kulttuuria. Pääkaupunki Moskova on ”arkkitehtuurisesti houkutteleva ja jollain lailla salaperäinen”.

– Esimerkiksi Punaisella torilla on sadunhohtoinen tunnelma, Liisa toteaa.

Avioparin mielestä Moskovan ilmapiiri on aivan erilainen kuin neuvostoaikoina. Kaupunki on perusilmeeltään positiivinen, keskusta on todella siisti ja hyväkuntoinen. He liikkuivat siellä pääsiäisenä myös yöaikaan, ja heistä se oli erittäin turvallinen.

– Nykyään ihmiset ovat Moskovassa avoimia ja valoisia. Heihin saa hyvin kontaktin ja he ovat erittäin auttavaisia. Moskovan slaavilainen henki kiehtoo, Liisa kuvaa.

Myös Risto kiiittää moskovalaisia heidän ystävällisyydestään.

– Kun etsimme oikeaa metrolinjaa, nuori mies avasi kännykkänsä appsin, etsi paikan ja lähti näyttämään tietä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .