Kaikki muuttui yhdessä päivässä – Berliini on elävä muistutus siitä, mihin kaikkeen ihminen pystyy

Berliinin katukiveyksistä voi seurata koko maailmaa ravistanutta Saksan historiaa. Siitä ovat luettavissa natsien juutalaisvainot ja kahtia jaettu kaupunki.

Keskustan katuihin on teräsviivoin merkitty muurin linja, joka erotti saman maan kansalaisia 28 vuotta.

 

Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan kolme vuosikymmentä muurin murtumisesta. Saksan demokraattisessa tasavallassa DDR:ssä 1983 syntynyt Björn Hackbarth ei tapahtumaa juuri muista mutta tietää 9.11.1989 olleen monelle saksalaiselle elämän onnellisin päivä.

– Kaikki muuttui yhdessä päivässä. Palkat paranivat, kauppojen valikoimat kasvoivat, vapaus lisääntyi.

 

Vapaus on yhä maailman suurimmaksi rakennustyömaaksi kutsutun Berliinin valttikortti. Rosoinen metropoli on vetänyt puoleensa taiteilijoita, toisinajattelijoita ja vähemmistöjen edustajia kautta maailman. Perusberliiniläinen tuskin hätkähtää enää mistään.

Kaupunki sykkii läpi vuorokauden, ja sen kulttuuritarjonta lähes läkähdyttää. Syöminenkin on halpaa ja herkullista, samoin elintarvikkeiden tarjonta kaupoissa.

Miljoonakaupungin kova puoli näkyy asemien kulmilla ja tunneleissa, joissa asunnottomien määrä vain kasvaa. Majapaikkaa ei riitä kaikille, ja yhä harvemmalla on varaa Berliinin hintoihin.

Toista oli vuonna 1979, jolloin joutsenolainen Jaakko Vesivalo lähti Länsi-Berliiniin opiskelemaan teatteritiedettä, jonka vaihtoi ympäristönsuojelutekniikaksi. Kaakkois-Suomen ely-keskuksen ympäristönsuojelupäällikkö muistaa 1980-luvun Berliinin jännittävänä, radikaalinakin paikkana.

 

Länsi-Berliinistä pääsi Itä-Berliiniin ilman viisumia.

– Muurin murtuminen ei tullut yllätyksenä. Tapasimmehan itäsaksalaisia ja näimme myös idän infrastruktuurin rapistuvan, Vesivalo sanoo.

Muurin murtumista hän seurasi iloisin tuntein Kouvolassa, jonne muutti vuonna 1988. Berliiniin hän palasi kuudeksi vuodeksi vielä vuonna 1992.

Kaikkiaan 15 vuotta Berliinissä viihtyneen Vesivalon yllätti muutoksen nopeus. Mukavan kokoinen suurkaupunki täyttyi hetkessä turisteista. Ruuhkat ja elämän hektisyys tulivat jäädäkseen.

Muurin murtuminen käynnisti maailmanmullistusten virran. Nyky-Berliini tarjoaakin yllin kyllin historiallisia paikkoja, joissa on lausuttu ikimuistoisia sanoja.

Kaksi vuotta muurin pystyttämisen jälkeen Yhdysvaltojen presidentti John F. Kennedy julisti : ”Ich bin ein Berliner.”

Kaksi vuotta ennen muurin murtumista – Länsi-Berliinissä Brandenburgin portin edustalla – Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan haastoi Neuvostoliiton johtajan: ”Herra Gorbatshov, purkakaa tämä muuri!”

 

Länsipuolen Checkpoint Charlieksi nimeämä rajanylityspaikka nousi kylmän sodan symboliksi. Kesäkuussa 1990 tämä Länsi-Berliinin Kreuzbergistä idän Mitteen johtanut Friedrichstrassen tarkastuspiste suljettiin mutta herätettiin taas henkiin turisteja varten.

Sen lähituntumassa ovat sekä Muurimuseo että Panorama, jossa pääsee 360 asteen valokuvasta kurkistamaan 1980-luvun berliiniläisten elämää, muurin molemmin puolin.

 

Jos tuntuu, ettei enää kestä historiakohteiden turistitulvaa ja rahastusta, voi vetäytyä hetkeksi vanhojen lehmusten reunustamille kujille tai puistoihin, kuten berliiniläisten vehreään olohuoneeseen, Treptower Parkiin. Tai lukuisiin kirkkoihin, joita maallistuneeksi luonnehdittu, kaiken suvaitseva metropoli myös tarjoaa.

Hyviä vaihtoehtoja ovat trendikkäät mutta ei vielä turismin pilaamat alueet Neukölln ja Wedding.

Matkailijalle miljoonakaupunki on paras pieninä annoksina. Elämystykityksenkin jaksaa, kun nauttii kunnon aamiaisen, josta kaupunki myös tunnetaan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .