Karjala on suomalaisille tuttu matkakohde, mutta Arkangelin alueella harva on käynyt

Arkangelin alueen lounaisnurkassa sijaitsevaan Kenozeron kansallispuistoon ajaa Värtsilän raja-asemalta Äänisen pohjoispuolta kiertäen kymmenessä tunnissa. Kansallispuiston eteläisen osan keskus sijaitsee Morštšihinskajan kylässä. Opastuskeskuksessa käynti paljastaa nopeasti kansallispuiston erityislaadun.

Puiston tehtävänä on luonnonsuojelun ohella kulttuuriperinnön vaaliminen. Alueella pyritään säilyttämään vanhoihin elinkeinoihin pohjautuvaa elämäntapaa sekä alueen rakennus- ja kulttuuriperintöä.

Kansallispuiston alueella asuu 1 300 vakituista asukasta. Yli 300 asukkaan kyliä ovat Morštšihinskaja sekä kansallispuiston pohjoisen osan keskus Veršinino. Pienimmissä kylissä on vain muutama asuttu talo, monet kylät ovat autioituneet kokonaan.

 

 

Kansallispuistot ovat Venäjällä uusi ilmiö, sillä Neuvostoliiton aikana perustettiin tiukasti suojeltuja, luonnontilaisia luonnonpuistoja. Arkangelin ja Karjalan alueen ensimmäiset kansallispuistot ovat vuonna 1991 perustetut Kenozeron ja Vodlajärven puistot.

Venäjän kansallispuistoissa on haluttu korostaa suojelun lisäksi paikallisen väestön toimeentuloa. Niinpä Kenozerossa on sallittu pienimuotoinen maatalous, verkoilla kalastaminen ja polttopuiden otto.

Matkailusta on kehitetty kansallispuiston asukkaille uusi elinkeino. Sitä mukaa kun majoitustiloja, ruokailupalveluja ja vaellusreittejä on saatu valmiiksi, ovat Kenozeron kansallispuiston kävijämäärät kasvaneet. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kävijöiden määrä on kaksinkertaistunut. Viime vuonna se oli 17 000.

 

Kansallispuisto on merkittävä paikallisen väestön työllistäjä, sillä vakituista henkilökuntaa on 150. Muutkin voivat saada lisätuloja muun muassa myymällä käsitöitä, kalasäilykkeitä ja muita elintarvikkeita.

Suuri osa Kenozeron kansallispuiston matkailijoista tulee ryhmämatkoille, joissa majoitus ja ruokailu on varattu etukäteen. Retkille saa mukaan kansallispuistosta oppaan, joka yleensä puhuu vain venäjää.

 

 

Ryhmämme yöpyi Morštšihins-kajassa luontokeskuksen vieressä olevassa pienessä hotellissa. Sieltä ajaa autolla 15 minuutissa Maaselän kylään, josta lähtee useita retkeilyreittejä. Tie sinne kulkee useamman kilometrin kapealla kannaksella, jonka toiselta puolelta vedet laskevat Jäämereen ja toiselta Itämereen.

Maaselkää pitemmälle ei saa ajaa autolla, mutta kansallispuiston pohjoisosan keskukseen Veršininoon pääsee kävelemällä viitisenkymmentä kilometriä.

 

Kenozeron kansallispuiston viehätys perustuu pieniin kyliin ja niiden puuarkkitehtuuriin, kirkkoihin ja tsasounoihin. Ryhmämme löysi niitä saarien ja salmien silpoman upean järvimaiseman keskeltä päivän kestäneellä retkellä, josta puolet matkasta käveltiin ja toinen puoli istuttiin paikallisten soutajien veneissä.

Välillä tutustuttiin entisöityyn kirkkoon ja toimivaan vesimyllyyn, joiden vaiheista opas kertoi kiehtovia tarinoita.

Kansallispuistossa on mahdollista liikkua myös omatoimisesti. Pienemmissä kylissä voi yöpyä vierastuvissa ja hirsimökeissä. Telttailu on sallittu puiston monissa leiriytymispaikoissa.

Opastuskeskuksesta kannattaa ostaa karttoja, sillä vaellusreiteillä on silmiinpistävän vähän opasteita. Niitä on kuitenkin tämän vuoden aikana pystytetty lisää sen jälkeen, kun yksi ulkomainen retkeilijä eksyi puistoon. Tekeillä on lisää opasteita.

 

Kenozeron kansallispuistossa käynnin yhteydessä kannattaa käydä myös Kargopolissa, noin 10 000 asukkaan syrjäisessä pikkukaupungissa. Se sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Kenozeron kansallispuiston eteläisen osan keskuksesta Morštšihinskajasta.

Kaupungin kukoistuskausi alkoi 1500-luvulla, kun tsaari Iivana Julma antoi Venäjän suolakaupan monopolin paikallisille kauppiaille.Vienanmerestä kuivatettu suola kuljetettiin Onegajokea pitkin Kargopoliin, jossa se pakattiin ja kuljetettiin vesistöjä pitkin Venäjän eteläosiin. Samaa reittiä kulkivat myös hylkeennahat ja turkikset.

 

 

Vaurastuneet kauppiaat rakennuttivat perheilleen oman kirkon, joita he käyttivät myös pohjoisesta tuomiensa tavaroiden varastoimiseen. Kirkot olivat vaurauden symboli, joten varakkaimmat rakennuttivat komeita kivikirkkoja.

Kun kirkot neuvostoaikaan suljettiin, niitä käytettiin muun muassa varastoina. Tämän vuoksi kaupungissa on pystyssä edelleen 11 kirkkoa. Kirkkoja, ikoneita ja myös muita rakennuksia on viime vuosina aktiivisesti restauroitu ja konservoitu. Rakennusten ympärillä olevat rakennustelineet ovat yleinen näky kaupungissa.

Kargopolissa ja sen lähikylissä matkailija voi tutustua satoja vuosia vanhaan pohjoisvenäläiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Kaupunki tunnetaan myös käsityöläisistään, erityisesti taitavista saviesineiden tekijöistä. Niiden tekemiseen voi tutustua käsityökeskus Bereginjassa, josta niitä voi myös ostaa tuliaisiksi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .