Kolumni: Tunnistatko tästä itsesi? Kun lomalle lähdetään, ympäristövaikutukset unohdetaan välittömästi

Tätä kirjoittaessani monet suomalaiset viettävät syyslomaa. Tuhannet perheet ovat lentäneet viettämään lomaansa etelän aurinkoon.

Matkailuun toi uutta näkökulmaa viime viikolla ilmestynyt kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin raportti ilmaston lämpenemisestä. Raportti sai uutismedian muun muassa vertailemaan syyslomamatkailun eri muotojen aiheuttamia hiilidioksidikuormia.

Lentomatkailun ilmastovaikutus tiedetään, mutta matkakuumeen iskiessä sitä ei haluta miettiä. Tiedostavimmat kuluttajat päätyvät ehkä kompensoimaan hiilipäästöjään pienellä lisämaksulla.

Muut käyttäytymismuutokset, kuten matkan tekemättä jättäminen tai lähellä kotia pysyminen ovat marginaalisia ratkaisuja. Vaikka junamatka Tampereelle on ilmastoystävällisin vaihtoehto, se ei useimmille ole riittävää arjesta irtautumista.

Ulkomaanmatkailu on viime vuosikymmeninä lisääntynyt Suomessa nopeasti elintason noustessa. Siinä missä ulkomaanmatkailu oli vielä 1970- ja 1980-luvuilla hyvätuloisten hupia, nykyisin useimmilla on varaa siihen ainakin joskus. Viimeisen kymmenen vuoden aikana yöpyvien ulkomaanmatkojen määrä lähes kaksinkertaistui, ja valtaosa matkoista tehdään lentäen.

Eniten ja pisimpiä lentomatkoja tekevät kuitenkin hyvätuloiset ja koulutetut ihmiset. Siis juuri ne, jotka ovat ympäristön suhteen tiedostavimpia. Ne, jotka arjessaan kierrättävät tunnollisesti, ovat vähentäneet lihan syöntiä, välttävät muovipakkauksia ja ovat kenties ostaneet hybridi- tai sähköauton.

Miksi näin?

Ympäristövaikutusten ajattelu ei istu lomamatkailuun, sillä loma ei ole arkea. Matkailu tuottaa trendikkäitä huippuelämyksiä.

Ulkomaanmatkoilla kuluttajat antavat itselleen luvan unohtaa ongelmat ja kuluttaa nautinnonhakuisesti. He syövät, juovat ja juhlivat aivan eri tavalla kuin kotimaassa.

Matkaa on yleensä odotettu pitkään ja siihen on panostettu myös rahallisesti. Matkaa on siis jo etukäteen kulutettu ajatuksissa ja unelmissa.

Tätä kutsutaan modernin yhteiskunnan hedonismiksi, jossa kuluttaja saa nautintoa nimenomaan elämyksen odottamisesta. Paljon odotetusta elämyksestä otetaan lopulta kaikki irti, jottei se tuottaisi pettymistä.

Jos (ja kun) odotettu elämys ei olekaan aivan odotusten mukainen, aletaan haaveilla seuraavasta elämyksestä. Näin ollaan loputtomassa elämysten etsimisen kierteessä.

Modernin hedonismin teorian esitti brittisosiologi Colin Campbell 1980-luvun lopulla, jolloin länsimaissa elintaso oli ylittänyt välttämättömien tarpeiden tyydyttämisen rajan. Nykyisin myös useissa kehittyvissä maissa, kuten Intiassa ja Kiinassa, elintaso on noussut ja matkailu kasvaa globaalisti nopeasti.

Koska lentomatkailu ulkomaille on yhä helpompaa ja halvempaa, on vaikea uskoa sen vapaaehtoiseen vähentämiseen. Kansainväliset sopimukset, verot ja rajoitukset lienevät ainoat keinot rajoittaa matkailua.

Mikäli verot ulottuvat kuluttajahintoihin, ollaan samassa tilanteessa kuin vuosikymmeniä sitten: matkailu on mahdollista vain varakkaille. Sekään ei ole houkutteleva tulevaisuudenkuva.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston sosiologian professori, joka on erikoistunut kulutuksen ja talouden tutkimukseen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .