Kuusikymppisen lahja itselleen – kaksi kuukautta pyörän selässä halki Italian

Apenniinien vuoristo oli ylitetty ja matkaa oli taitettu vasta vajaa sata kilometriä, kun Firenzen kaupunki alkoi hahmottua Tuomo Häyrisen edessä. Häyrinen erotti maisemasta auringossa kylpevän tuomiokirkon kupolin.

– Kyllä se oli sykähdyttävää. Ajattelin, että huh, tässä minä todella nyt olen, Häyrinen kuvailee vuoden takaisia tunnelmiaan.

Hän oli kaksi päivää aiemmin lentänyt Suomesta Pohjois-Italian Bolognaan, kasannut ruumassa matkustaneen polkupyöränsä lentokentällä ja lähtenyt kohti tuntematonta.

Polkupyöräily halki Italian oli Häyrisen 60-vuotismatka. Tavoitteena oli kiertää Italiaa uutta oppien ja elämästä nauttien. Kaikki oli avoinna: matkan kesto, poljetut kilometrit ja reitti.

Idea suureen polkupyöräretkeen syntyi jo vuosi ennen lähtöä, syksyllä 2016.

– Oli mukavaa, että oli kokonainen vuosi aikaa. Mitään en lukinnut valmiiksi mielessäni, mutta kun on riittävästi aikaa, sitä alkaa hiljalleen mielessään rakennella ja ottaa vinkkejä sieltä täältä, Häyrinen sanoo.

Hän piti huolta fyysisestä kunnostaan polkemalla talven aikana myös sisätiloissa sekä pelaamalla pallopelejä.

Samalla hän alkoi tutkia mahdollisia reittejä, perehtyi alueiden ja paikallisten sukujen tarinoihin ja opiskeli neljä kuukautta intensiivisesti italiaa puhelimen sovelluksella.

– Kummoista kestävämpää kielitaitoa en tietenkään saanut, mutta sen verran, että uuteen kylään tullessa ymmärsin kylttejä ja voin kysyä paikallisilta neuvoja, Häyrinen sanoo.

Pitkällä pyörämatkalla tärkeintä on Häyrisen mukaan fyysinen kunto. Kun fysiikka ei pääse pettämään, on helpompaa säilyttää myös mielen vire.

– Siinä järjestyksessä mennään. Pelkällä innolla ja seikkailunhalulla ei voi lähteä, hän toteaa.

Häyrisen matka kesti lopulta kaksi kuukautta. Siinä ajassa hän pyöräili keskimäärin joka toisena päivänä, ja kilometrejä kertyi yli kaksituhatta.

Pyörän selässä taittui yleensä hiukan alle sata kilometriä päivässä, ja useimmiten viimeistään päivän kääntyessä iltaan Häyrinen alkoi katsella puhelimesta lähikyliä ja varailla majoituksia.

Bolognasta Firenzen ja Napolin kautta eteläiseen saappaankärkeen, siitä Liparin pienen saaren kautta Sisiliaan ja edelleen Sardiniaan kulki Häyrisen pyörä. Kotiinlähtöä hän alkoi pohdiskella jo muutamaa viikkoa etukäteen.

– Aloin jo hyvissä ajoin katsella, missä vielä haluaisin käydä ja kuulostella samalla jaksamista.

Häyrisen mukaan tunnelma pysyi polkiessa hyvänä, kun piti huolta palautumisesta ja huolsi kehoa riittävästi.

Taukopäivinä hän kulki kaupungilla ja katseli paikallisten elämää, tarinoi muiden matkalaisten kanssa, kirjoitti kotiin postikortteja ja lepäsi. Onnistuneen lepopäivän jälkeen jaksoi taas uudella innolla ja uteliaisuudella lähteä polkemaan ja tutkimaan seuraavia paikkoja.

Häyrisen mielestä oli ratkaisevaa, että hän sai suunnitella matkan huolella ja tiesi ennestään, mitä pitkä pyörämatkailu vaatii. Tärkeää oli myös oikea asenne.

– Kun lähtee tuollaiselle matkalle, ei kannata henkseleitä paukutellen julistaa päämääriä ja kilometrejä. Teet sen matkan itseäsi varten, haet hyvää mieltä itsellesi. Jos pitää vetää toisille show’ta, se käy raskaaksi, hän toteaa.

Ihailua Häyrisen matka on toki herättänyt, mutta hän itse haluaa korostaa, ettei elämyksen kannalta ole niin väliä, lähteekö kaukomaille vai lähitienoille polkemaan.

– Ihan samalla tavalla seikkailun voi löytää tästä läheltä.

Niin Italiassa kuin kotona Mikkelissä retken kantava voima on aina uteliaisuus.

Tuomo Häyrinen on aina ollut innokas pyöräilijä.

– Nuorukaisina poljimme kavereiden kanssa Ruotsiin, ja nykyäänkin saatan tehdä pyöräretken Mikkelistä tyttären luokse Poriin, hän kertoo.

Kun hän vuonna 2007 täytti 50, syntyi idea vielä pidemmästä matkasta pyörän selässä.

Hän lähti liikkeelle Mikkelistä ja polki halki itäisen Euroopan aina Italian Bolognaan asti. Se matka opetti paljon.

– Silloin ei ollut nettiä samalla tavalla käytössä, joten piti olla esimerkiksi yöpymisen kanssa tarkkana, Häyrinen sanoo.

Pyöräilyssä Häyrinen pitää erityisesti siitä, kuinka silloin on aivan eri tavalla aistit auki koko matkan. Tuoksut ja äänet ympäröivät polkijaa, ja sään tuntee konkreettisesti iholla.

Satulassa hän on myös huomannut, kuinka eri tavoin eri maissa ajetaan.

– Italialaiset kuskit ottavat pyöräilijät todella hienosti huomioon. Siellä annetaan tilaa, odotetaan eikä vedetä rekalla imuun.

Väsymys iski Italiassakin, mutta Häyrisen mukaan se kuuluu asiaan.

– Saattaa olla jäljellä vielä 40 kilometriä ja jatkuvaa nousua edessä. Sitten kun muistaa, että vaikeuksien kautta tulee aivan loistava olo ja se endorfiiniryöppy jälkeenpäin, jaksaa vielä venyä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .