Paljon on soudettu, kiitämme itteä

Yhdeksäs soutupäivä, eikä sisu näytä hiipuvan tippaakaan. Halki Euroopan jokien punnertava keskisuomalainen soutupoppoo on jo Ranskan puolella, eikä soutuvuorosta lipeäviä ole löytynyt vielä kertaakaan.

- Pientä kolotusta ja vaivaa on kai itse kullakin, mutta jokainen on edelleen valmis tekemään osuutensa ja vähän enemmänkin. Meininki on ihan yhtä rento kuin alussakin. Toisten ajatuksille ja sattumuksille naureskeleminen sekä posketon huulenheitto antavat voimia, sanoi Tapio Issakainen.

Vaikka naapurit Hollanti ja Belgia ovat jonkinlaisia veljeksiä, soutajat löysivät niistä helposti myös eroja.

- Hollannissa ihmiset suhtautuivat meihin huomattavasti vapautuneemmin. Siinä missä hollantilaiset huutelivat ja tervehtivät joka käänteessä, belgialaiset lähinnä tuijottivat uteliaina. Belgiassa vain nuoret uskaltautuivat hurraamaan. Proomulaivureista sen sijaan on tullut kuin kavereitamme. Proomuissa meidät tiedetään, ja moni on tainnut jo nähdäkin meidät monta kertaa, Issakainen kertoi.

Maisemissa Belgia kuitenkin kukisti Hollannin mennen ja tullen.

- Hollannista jäivät mieleen tehomaatalous ja kansoitettu tasankomaa, Belgiassa mentiin jylhien kallioiden ja metsien keskellä. Erilaisuus toi mukavaa vaihtelua.

Väitetään, että aina ei synny lauluja. No, soutaessa sentään syntyy riimejä. Seuraavassa Tapio Issakaisen soutufilosofiaa runomuodossa:

Hollanti on takana, maa niin litteä

paljon on soudettu, kiitämme itteä

Vastus on tiukka, virtaava joki,

vaikka lihasvoimaa meillä on toki

mutta edessä on toinen vaiva

ojassa kun möyrii eräskin laiva.