Rakastavaisten saari

Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluva Aruba on melkein liian hyvää ollakseen totta.

Karibian ABC-saariin kuuluvalla Aruballa törmää toistuvasti lauseeseen ”one happy island” eli ”yksi onnellinen saari”. Näin lukee autojen rekisterikilvissäkin. Moiset määritelmät kääntyvät helposti itseään vastaan ja muuttuvat sarkastisiksi. Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluvalla Aruballa näin ei ole käynyt.

30 kilometrin pituisella saarella on varsin vähän rikollisuutta, työttömyys lähentelee nollaa, ilmastona on jatkuva kesä ja saarella eletään harmonisessa rinnakkaiselossa, vaikka väestö on rakenteeltaan yksi maailman monikulttuurisimmista.

– Saarella ei ole vähemmistöjä, vaan arubalaisia, paikalliset sanovat.

Varjopuolena on korkeat ihosyöpäluvut ja Venezuelasta virtaavien laittomien siirtolaisten joukko.

– Ilman heitä meillä ei olisi tarpeeksi työvoimaa hotelleihin, joten oikeasti sekään ei ole varjopuoli, turismitoimistossa työskentelevä Amayra Boelhouldt muistuttaa.

Yllättävä positiivinen puoli on myös se, että hanavesi on juotavaa.

– Merivedestä suodatettu vetemme kuuluu maailman viiden parhaan vesijohtoveden joukkoon, Boelhouldt kertoo.

Quadirikiri-luolan suussa opas läksyttää pullovettä juovia amerikkalaisturisteja.

– Hanavesi on miljoona kertaa parempaa kuin tuo mitä juotte pullosta, hän parahtaa.

Muihin Karibian saariin verrattuna Aruba on karu saari. Sen pohjoisrannikko on kivistä ja kallioista, keskellä vallitsee kaktusaavikko, eikä asuinkeskittymä etelärannallakaan kovin vihreä ole. Maassa sataa noin viisi senttiä vuodessa, joten luonto koostuu pitkälti kaktuksista ja tuulessa vinoon kasvaneista divi divi -puista. Saarella nimittäin tuulee aina. 25 solmun tuuli on paikallisten mielestä ihan normaali sää. Kun tuuli yltyy 32:een, he sanovat keliä vähän tuuliseksi.

– Me olemme tuulella siunatut. Voisitko kuvitella millaista elämä täällä olisi ilman tuulta, turismin parissa työskentelevä Jonathan Boelhouldt nauraa.

Ja tosiaan. Vuoden keskilämpötila, 26–29 astetta, kävisi sietämättömäksi ilman tuulta. Kun paikallisten mielestä on tosi kylmä, lämpötila tipahtaa 21 asteeseen. Sen alemmaksi se ei koskaan mene ja noinkin alas vain harvoin.

Karujen olosuhteiden takia saarella ei tuoteta aloe veran ja tulisen papaijakastikkeen lisäksi juuri mitään. Tämä vaikuttaa hintatasoon. Aruba onkin Karibian kallein saari.

1800-luvulla Aruballa louhittiin kultaa. 1900-luvulla elinkeino perustui öljynjalostukseen. Nyt kullasta ja öljystä ei ole jäljellä kumpaakaan.

– Kasinot ovat 2000-luvun kultakaivoksia, Jonathat Boelhouldt sanoo.

Kun Exxon sulki öljyjalostamon vuonna 1985, oli keksittävä jotain muuta. Auringon ja turkoosinväristen vesien takia turismi oli looginen valinta.

Arubasta tekee helpon matkakohteen maan monikielisyys. Paikalliset puhuvat sujuvasti neljää kieltä. Äidinkieli on caquetio-intiaanijuurista kumpuava papiamento. Tämän lisäksi kaikki – siis kaikki – puhuvat hollantia, englanti ja espanjaa. Paikallisten mielestä tämä on ihan normaalia.

Vilkkaimmillaan maahan on tullut vuodessa miljoona turistia. Summa on valtava kun otetaan huomioon, että saarella elää noin 100 000 ihmistä.

Koostaan huolimatta Aruballa riittää tekemistä. Surffauksen, sukeltamisen, vaeltamisen, kasinoiden, hyvän ruoan ja moninaisten autosafarien ohella tuoreinta antia on keskittyminen hyvinvointipalveluihin. Aruballa voi esimerkiksi harrastaa ohjattua joogaa rannalla tai taiteilla sup-laudalla.

Saari satsaa myös rakastavaisiin. Häät hiekkarannalla tai rannalla kuhertelevat vastanaineet ovat tuttu näky.

– Asiakkaista 75 prosenttia on pariskuntia, Boardwalk hotellin omistaja Kimberly Rooijakkers hymyilee.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.