Tämä kasvava matkailumaa on varteenotettava kilpailija tutuille Välimeren rantakohteille

Juliet Jonesin Sydän -yhtyeen kappaleessa vuodelta 1987 lauletaan Albaniasta, joka on toisenlaisten sankareiden maa. Vaikka laulussa ei Enver Hoxaa mainittukaan, hän oli yksi näistä ”sankareista”. Mies astui Albanian johtoon vuonna 1944, vei maan tiukkaan kommunismiin ja julisti sen Euroopan ensimmäiseksi ateistiseksi maaksi 1967. Paikallisopas Lenka Binxhiu sanoo Albanian tippuneen Hoxan takia kehityksen kärjestä suoraan takalinjalle köyhyyden, vainojen ja sulkeutuneisuuden aikaan.

Vallankumous heitti Hoxan syrjään 1985, mutta tokeneminen pelon vuosikymmenistä vei aikansa. Nyt ajasta on jäljellä lähinnä satojatuhansia bunkkereita, jotka rakennettiin vuosina 1968–1970. Noin miljoonan asukkaan pääkaupunki Tiranassa voi yhdestä puistosta bongata jopa neljä bunkkeria. Vainoharhaisuuteen taipuvan Hoxan ajatus oli suojella Albaniaa bunkkereista, jos Neuvostoliitto, Varsovan liitto tai Nato hyökkää.

Paikalliset kertovat mielellään menneestä kommunismiajasta, mutta kun pääkaupunkiin rakennettiin vuonna 2016 tuore bunkkeri sisäänkäynniksi Bunk’art2-museolle, albanialaisten huumorintaju ei riittänyt. Bunkkerin kylki moukaroitiin mielenosoituksellisesti maan tasalle ennen kuin rakennelman funktio valkeni. Tarkoitus ei ollut palata vanhaan vaan tehdä museo, joka kertoo menneen ajan mielivaltaisuuksista ja julmuuksista.

Albaniassa on vallinnut monipuoluejärjestelmä vuodesta 1992. Pääuskonto on islam, mutta tämän lisäksi harjoitetaan useita muita uskontoja. Harjoittaa on tosin vahva sana, sillä uskonnon rooli on varsin pieni. Ramadanin aikaankin paikalliset saattavat siemailla olutta ja syödä sianlihaa. Uskonnon sijaan albanialaiset suhtautuvat hartaasti perheeseen.

– Albania on perheorientoitunut maa. Täällä ei ole vanhainkoteja eikä oikein asunnottomiakaan. Läheisistä pidetään huolta. Kommunismin aikana ihmiset pakotettiin elämään tiiviisti toistensa kanssa. Yhteisöllisyys elää yhä vahvasti ja se on hieno asia, Binxhiu sanoo.

Matkailijalle Albania tarjoaa hiekkarantoja, sinistä vettä, halpoja hintoja, herkullista ruokaa ja ystävällisiä paikallisia.

Tiranasta parin tunnin päässä sijaitsevassa Durresissa pääsee turkkilaisten rantakohteiden tunnelmaan, kun taas etelässä sijaitsevat Himara, Dhermi ja Saranda ovat pikemminkin Kreikan rantakohteiden kaltaisia. Dhermiä esimerkiksi kutsutaan Albanian Mikonoksi ja eteläistä rantaviivaa Albanian Rivieraksi.

– Turismi alkoi nousta Albaniassa noin kuusi vuotta sitten. Tästä on tullut nopeasti vaihtoehto esimerkiksi Kroatian ja Turkin matkoille, Apollomatkojen pr-manageri Clara Larsson sanoo.

Tuoreus näkyy esimerkiksi siinä, että rantakohteissa saa usein hotellihuoneen, joka kiiltää vielä uutuuttaan.

Turvallisella Albanialla on synkempikin puolensa, nimittäin useassa Euroopan maassa pelätty albanialainen mafia. Negatiivisiin puoliin kuuluvat myös korruptoitunut hallinto ja suuret tuloerot.

– Löydät Albaniasta Euroopan rikkaimmat ja köyhimmät ihmiset, Mathilda Guci Hildon Eco -hotellista sanoo.

Turistille haasteita tuovat myös kieli sekä yleinen liikenne, joka on vähintäänkin kryptinen ja nojaa rankasti paikallistuntemukseen. Paikalliset puhuvat harvoin englantia, mutta selvittävät asian mielellään albanian, italian ja ruumiinkielen avulla. Sitä, tarkoittaako päätään puisteleva mummo ”kyllä” vai ”ei”, eivät tosin paikallisetkaan aina tiedä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .